Post by e***@gmail.comMiten noita kustantajia lähestytään? Onko se mallia "käsikirjoitus
postiin" ja jää kuulolle.
Näinhän se on, joo, ellei sitten satu olemaan jotain valmiita
yhteyksiä kustannustoimittajiin. Esimerkiksi Liken sivuilta löytyvät
varsin selkeät ohjeet siihen, miten koko kustannusprosessi aloitetaan
(http://www.likekustannus.fi/sinustako_kirjailija.htm); pääpiirteittäin
homma toimii samalla tavalla jokaisella kustantajalla. Kustantajien
kotisivuilta saa tietoja, ja jos ei jostain syystä saa, niin puhelimitse
saa ainakin.
Post by e***@gmail.comOnko eettisestisesti oikein laittaa sama opus usean kustantajan
luettavaksi?
On. Et sinä ole kustantajalle mitään velkaa vain siksi, että olet
lähettänyt käsikirjoituksesi heille. Useimmiten saat joka tapauksessa
odottaa vastausta pitkään -- aikaa voi hyvinkin mennä puolikin vuotta --
joten kukaan ei odota, että lähestyt vain yhtä kustantajaa kerrallaan.
Post by e***@gmail.comMiten innokkaasti kustantajat lukevat heille lähetettyjä tekstejä?
Oletan myös, ettei tuo tekstien lukeminen maksa kirjoittajalle
itselleen mitään, korjatkaa jos olen väärässä.
Jos kustantaja yrittää veloittaa siitä, että lukee
käsikirjoituksen, vältä kuin ruttoa.
Ja toki tekstit luetaan, mutta mitä isompi kustantaja, sitä
enemmän käsikirjoituksia tulee sisään. Tätä kustantajat kuitenkin
haluavat, koska siihenhän koko toiminta perustuu -- että saadaan paljon
tekstejä sisään, jotta on mistä valita; mitä enemmän niitä tulee, sitä
suuremmalla todennäköisyydellä siellä on kirjoja, joiden julkaiseminen
kannattaa. Lukuhaluja siis on varmasti, mutta toisaalta on myös varmaa,
että jos kustannustoimittaja lukee puolikkaan ensimmäisestä luvusta, ja
pitää tuotosta siinä vaiheessa silkkana paskana, loppu jää lukematta.
Kannattaa siis ihan oikeasti kiinnittää huomiota omaan tekstiinsä ja
suhtautua siihen kriittisesti varsinkin, jos aiempaa kirjoituskokemusta ei
ole, koska kustannustoimittajan homma ei ole pussailla kirjoittajan
mustelmilla olevaa egoa. "Kiitos, mutta kiitos ei" on vastaus, joka lähtee
useimmille yrittäjille, koska useimpien yrittäjien tekstit eivät
yksinkertaisesti ole tarpeeksi hyviä.
(Se ei tosin suinkaan ole ainoa syy negatiiviseen päätökseen -- on
ihan mahdollista, että kustantajan julkaisuaikataulu on jo täynnä, tai
että heillä on jo samantapainen kirja tulossa, eivätkä he halua julkaista
kahta samanlaista teosta, tai että he eivät usko kirjan myyvän nykyisillä
markkinoilla, vaikka se olisikin muuten hyvä, tai kustannustoimittaja
tietää, että vaikka kirja on hyvä, kustantaja ei tule markkinoimaan sitä
oikein, joten se ei tule myymään tarpeeksi, tai pienellä kustantajalla ei
yksinkertaisesti ole juuri tällä hetkellä rahaa ottaa uutta kirjaa
julkaisuohjelmaan, tai tai tai...)
Tähän liittyen suosittelen Theresa Nielsen-Haydenin hyvin
valaisevaa kirjoitusta siitä, miksi useimpia kirjoja ei julkaista
(http://nielsenhayden.com/makinglight/archives/004641.html). Se on toki
amerikkalaisesta perspektiivistä kirjoitettu, ja siellä on vähän erilaiset
markkinat, mutta se kuvailee hyvin sitä, miksi kirjoja ei julkaista, ja
miten kohtuuttoman henkilökohtaisesti monet ottavat postissa
tipahtavan "kiitos ei" -viestin. Jos haluaa kirjoittaa, ensimmäinen asia
joka on pakko oppia on negatiivisen palautteen vastaanottaminen. Eräs
ystäväni kirjoitti ensimmäisen novellinsa about kolmekymppisenä, ja oli
hyvin loukkaantunut, kun hänelle kerrottiin, ettei se ollut kovin hyvä.
Tämä on vähän sama kuin joku yrittäisi maalata taulun ilman mitään
koulutusta tai harjoitusta ja olettaisi lopputuloksen olevan sellainen,
joka voisi päätyä johonkin taidegalleriaan.
Varaudu siihen, että vastaus on kieltävä.
Post by e***@gmail.comLisäksi "kirjani" sisältää asiaa, nimiä ja paikkoja, jotka on
totisinta totta, mutta itseäni, tulevaisuuttani ja syyttömiä
suojellen haluaisin julkaista sen nimimerkin alla.
Onko tämä mahdollista muuta,kuin nettikirjoissa (niistä en ole
kiinnostunut)?
Toki. Se ei tosin tarkoita sitä, ettetkö silti voisi joutua kuseen
joko siksi, että joku tunnistaa sinut joka tapauksessa tai siksi, että
joku tekee esimerkiksi rikosilmoituksen. Tämähän riippuu ihan siitä, mitä
kirjassa on; kirjan julkaisu anonyyminä ei tarkoita sitä, ettetkö olisi
vastuussa siitä, mitä kirjoitat. (Sikäli kirjasi sisältää oikeita asioita
oikeista ihmisistä, ja sikäli kun olet huolestunut eettisistä kysymyksistä
muutenkin kuin kustannustoiminnalla ansaitsemiseen liittyvässä
asiayhteydessä, kannattaa ehkä miettiä myös muiden ihmisten
yksityisasioiden levittelyyn liittyviä eettisiä seikkoja.)
Post by e***@gmail.comMillainen vaitiolovelollisuus sitoo kustantaja käsikirjoituksen
luettuaan?
Tuskin mikään. Tekijänoikeuslaki tietenkin pätee kustantajiin,
joten he eivät voi esimerkiksi julkaista tekstiä ilman lupaasi.
Post by e***@gmail.comRaha ei ole motiivini, mutta kiinnostaa tietää millä perusteella
kirjoittajalle maksetaan.
Se on hyvin tapauskohtaista ja riippuu merkittävästi siitä, miten
kirjan odotetaan myyvät. Käytännössä puhutaan luultavasti jonkinlaisesta
könttäsummasta ja myyntimääristä riippuvista rojalteista, mutta tästä saa
oikeita tietoja kustantajilta. Oleellista on pitää mielessä, että toisin
kuin monet luulevat, kirjoja kirjoittamalla ei Suomessa kovin helposti
edes ansaitse elantoa, saati sitten rikastu.
Meillä on täällä viisi miljoonaa potentiaalista lukijaa, ja se on
hyvin pieni markkina-alue -- jos kirjaa myydään vaivaiset kymmenen tuhatta
kappaletta, se on jo pienoinen hitti. Siksi monet kirjailijat tekevät
usein päivätöitä tai hankkivat tuloja muualta. Tämän vuoksi meillä myös
jaetaan niin paljon taiteilija-apurahoja.
Jos kyseessä on parhaimmillaankin muutamia tuhansia kappaleita
myyvä opus (mikä lienee aiemmin tuntemattoman esikoiskirjailijan
omaelämäkerrallisen tekstin kohdalla aika avokätinen arvio), kirjailijan
liksa jäänee luultavasti joihinkin tonneihin. Se on sinänsä ihan hyvää
rahaa, muttei tietenkään korvaa edes melkein kirjan vaatimaa työpanosta.
Joku Ilkka Remes, jonka kirjaa Nimessä ja veressä myytiin viime vuonna 118
700 kappaletta, epäilemättä ansaitsee merkittävästi paremmin, mutta
esimerkiksi viime vuoden suosituin esikoisromaani, Heli Krugerin Olen
koskettanut taivasta myi ilmeisesti 5100 kappaletta. Tämä oli siis
_suosituin_ esikoisromaani; muiden myyntiluvut lienevät siis merkittävästi
matalammat.
Euronkuvat kannattaa siis tosiaan pyyhkiä suosiolla silmistä.
Post by e***@gmail.comMitä kaikkea tulee huomioida kustantajaa valittaessa?
Itse katsoisin sitä, mitä kustantaja on julkaissut, sopiiko oma
tekstini se linjaan, ja onko lafka ylipäätänsä saanut aikaan jotain.
Hämäriä nyrkkipajoja välttäisin suosiolla.
Post by e***@gmail.comLinkit kustantajiin/yhteyshenkilöihin olisit erittäin tervetuleitä.
Suomen kustannusyhdistys ry:n sivuilta löytyy lista
jäsenyhdistyksistä, joilla varmasti pääsee ainakin alkuun
(http://www.skyry.net/y_jasenet.htm).
- Mikki