Simo Pahula
2005-12-20 07:05:25 UTC
Tämän kirjoitin myös vastineeksi tekstille Huone, mutta kerta siitä tuli
aika hienoa - niin ajattelin heittää sen ihan omaksikin aiheekseen tänne.
Ties vaikka tästä sikiäisi keskustelua..
Niinhän se on.. Jos joku tarvitsee kritiikkiä, niin täältähän sitä saa.
Musta tulisi tosi huono kriitikko, sillä en halua luokata muita. Mä
ajattelen ensin, jos tekstissä on paljon kirjoitusvirheitä, että
kirjoittajalla (kyllä, tää koskee muakin) on lukihäiriö. Kirjoittaminen
saattaa olla hänelle henkireikä, jota ilman hän tukehtuisi. Kritiikillä, jos
se painottuu kirjoitusvirheiden ja kielioppiasioiden korostamiseen niin sen
henkireiän voi tukkia. Eikä varmaan kukaan tahallaan sitä tahdo tehdä. Ok..
oma kritiikin sietokykyni on kyllä kehittynyt tässä. Kirjoittaminen -
silloin kun ensi kerran postitin tänne jotain - oli mun henkireikä. Jatkoin
välittämättä kritiikistä ja sitten kun olin valmis - eli pahimmat asiat
olivat tulleet kirjallisesti ulos - aloin kiinnittämään kritiikkiin
huomiota. Ja ottamaan sitä ihan vastaan.
En tiedä sitten, että onko tässä näkökulmassa paljonkaan järkeä. Eli jos
itsellä menee huonosti ja on vielä lukihäiriökin ja pitää kirjoittamista
henkireikänään - niin ei silloin tahdo että sitä lukihäiriötä heitetään koko
ajan silmille. Tein opinnäytetyön, joka sivusi tätä aihetta. Eli kyseessä
lopputyö opiskeluissani, jotka päättyivät tänä vuonna - joten taidan
vieläkin olla innoissani aiheesta. Että pitäisi rohkaista kirjoittamaan,
koska siten voi purkaa tuntojaan. Itsellänihän on ne 400 tekstiä
kotisivuillani osoituksena siitä. Eli terapiakirjoittamista kyse..
On mulla edelleenkin lukihäiriötä, mutta kirjoittaminen on parantanut asiaa.
Ja nykyset kunnon viritelmänihän ovat niittäneet jonkunlaista arvostusta
täälläkin.
Mitä mieltä? Tästähän voisi alkaa keskustelemaan. Tämähän kun taitaa olla
keskusteluryhmä..
aika hienoa - niin ajattelin heittää sen ihan omaksikin aiheekseen tänne.
Ties vaikka tästä sikiäisi keskustelua..
Niinhän se on.. Jos joku tarvitsee kritiikkiä, niin täältähän sitä saa.
Musta tulisi tosi huono kriitikko, sillä en halua luokata muita. Mä
ajattelen ensin, jos tekstissä on paljon kirjoitusvirheitä, että
kirjoittajalla (kyllä, tää koskee muakin) on lukihäiriö. Kirjoittaminen
saattaa olla hänelle henkireikä, jota ilman hän tukehtuisi. Kritiikillä, jos
se painottuu kirjoitusvirheiden ja kielioppiasioiden korostamiseen niin sen
henkireiän voi tukkia. Eikä varmaan kukaan tahallaan sitä tahdo tehdä. Ok..
oma kritiikin sietokykyni on kyllä kehittynyt tässä. Kirjoittaminen -
silloin kun ensi kerran postitin tänne jotain - oli mun henkireikä. Jatkoin
välittämättä kritiikistä ja sitten kun olin valmis - eli pahimmat asiat
olivat tulleet kirjallisesti ulos - aloin kiinnittämään kritiikkiin
huomiota. Ja ottamaan sitä ihan vastaan.
En tiedä sitten, että onko tässä näkökulmassa paljonkaan järkeä. Eli jos
itsellä menee huonosti ja on vielä lukihäiriökin ja pitää kirjoittamista
henkireikänään - niin ei silloin tahdo että sitä lukihäiriötä heitetään koko
ajan silmille. Tein opinnäytetyön, joka sivusi tätä aihetta. Eli kyseessä
lopputyö opiskeluissani, jotka päättyivät tänä vuonna - joten taidan
vieläkin olla innoissani aiheesta. Että pitäisi rohkaista kirjoittamaan,
koska siten voi purkaa tuntojaan. Itsellänihän on ne 400 tekstiä
kotisivuillani osoituksena siitä. Eli terapiakirjoittamista kyse..
On mulla edelleenkin lukihäiriötä, mutta kirjoittaminen on parantanut asiaa.
Ja nykyset kunnon viritelmänihän ovat niittäneet jonkunlaista arvostusta
täälläkin.
Mitä mieltä? Tästähän voisi alkaa keskustelemaan. Tämähän kun taitaa olla
keskusteluryhmä..
--
==============================
T.Simo Pahula
http://personal.inet.fi/koti/simo.pahula - Kirjoitan, siis olen
UUSI OSIO: Galleria - muokkaamiani kuvia.
LKS-hauskoja tekstejäni
==============================
T.Simo Pahula
http://personal.inet.fi/koti/simo.pahula - Kirjoitan, siis olen
UUSI OSIO: Galleria - muokkaamiani kuvia.
LKS-hauskoja tekstejäni