pp
2006-03-14 19:39:25 UTC
Olipa kerran pieni kirppu. Se eli lakanan nurkassa ja söi sitä nöyhtää, jota
nukkujasta karisee. Se eleli onnellisena mintun värisessä maailmassaan, jota
harvoin tuuletettiin.
Lähin naapuri asusti muutaman lakanan mutkan päässä ja ne pelasivat usein
shakkia, istuivat nenät vastakkain laudan ääressä ja siirtelivät nappuloita.
Sääntöjä ei ollut monta. Naapuruksia kiehtoivat laudan ruudut ja suorat
linjat, joita ei ollut missään muualla niiden ympärillä. Miten ihmeellistä
olikaan, että ruudun jälkeen tulee toinen ja sotilas voi edetä askel
kerrallaan.
Laudan ääressä kirput uneksivat suoria unia ja vinoja siirtymiä ja siihen ne
kuolivat vähän ennen tuuletusta.
nukkujasta karisee. Se eleli onnellisena mintun värisessä maailmassaan, jota
harvoin tuuletettiin.
Lähin naapuri asusti muutaman lakanan mutkan päässä ja ne pelasivat usein
shakkia, istuivat nenät vastakkain laudan ääressä ja siirtelivät nappuloita.
Sääntöjä ei ollut monta. Naapuruksia kiehtoivat laudan ruudut ja suorat
linjat, joita ei ollut missään muualla niiden ympärillä. Miten ihmeellistä
olikaan, että ruudun jälkeen tulee toinen ja sotilas voi edetä askel
kerrallaan.
Laudan ääressä kirput uneksivat suoria unia ja vinoja siirtymiä ja siihen ne
kuolivat vähän ennen tuuletusta.
--
Vesinainen
Vesinainen