Huone

[gaagamel]

Ihminen on kuin huone. Ulospäin hän on oman huoneensa ovi, jonka muut
näkevät. Vain itse tietää huoneensa sisällön. Usein huoneen ovi on aivan
erilainen kuin itse huone on. Ovi on kuin kiillotettu kilpi ulospäin,
sitä voi ihailla mutta läpi ei näe.

Joskus ihminen raottaa ovea ja toinen pääsee vähän näkemään toisen
huoneeseen. Joillakin on siisti huone, joillakin likainen.

Joillakin ihmisillä on huone rikki .

Elämässä tulee tilanteita jolloin ilkeämieliset ihmiset yrittävät rikkoa
toisen huoneen ja
hyökkäävät ovea vastaan. Aina ovi ei kestä ja se murtuu. Murtunut ovi on
vaikea korjata,koska sitä vastaan hyökätään aina pikkuisen.

Kun ovi on korjattu voi käydä niin että ihminen on korjauksessa
kadottanut avaimen tai lukko on rikkoutunut ja kukaan ei enää pääse
toisen huoneeseen.Huoneesta tulee yksinäinen. Huoneeseen on myös jäänyt
ovesta palasia ja siksi huonetta ei saa enää kokonaan siivottua.Ovi jää
kiinni.

Joskus käy niin että kun on päästänyt toisen ihmisen huoneeseensa se
rikkoo sen.Vaikka huone korjattaisiin jää remontista aina jälkiä.
Tuoreet korjatut paikat huoneessa ovat aluksi erivärisiä ja erottuvat,
mutta ajan myötä erot tasoittuvat ja huone on lähes entisensä.Pieniä
kolhuja jää kuitenkin aina ja niitä ei saa koskaan pois.




-vk-

[Simo Pahula]

Todella hieno tulkinta ihmisestä. Loistavaa tekstiä ja ymmärrettävää. Jos
muille tämä ei aukea, niin ajatelkaa ihmismieltä tilana, huoneena. Sitä
varmaan tämän kirjoittaja tahtoi sanoa. Tosi hieno teksti.
--
==============================
T.Simo Pahula
http://personal.inet.fi/koti/simo.pahula - Kirjoitan, siis olen
UUSI OSIO: Galleria - muokkaamiani kuvia.

LKS-hauskoja tekstejäni

Post by gaagamel
Ihminen on kuin huone. Ulospäin hän on oman huoneensa ovi, jonka muut
näkevät. Vain itse tietää huoneensa sisällön. Usein huoneen ovi on aivan
erilainen kuin itse huone on. Ovi on kuin kiillotettu kilpi ulospäin,
sitä voi ihailla mutta läpi ei näe.
Joskus ihminen raottaa ovea ja toinen pääsee vähän näkemään toisen
huoneeseen. Joillakin on siisti huone, joillakin likainen.
Joillakin ihmisillä on huone rikki .
Elämässä tulee tilanteita jolloin ilkeämieliset ihmiset yrittävät rikkoa
toisen huoneen ja
hyökkäävät ovea vastaan. Aina ovi ei kestä ja se murtuu. Murtunut ovi on
vaikea korjata,koska sitä vastaan hyökätään aina pikkuisen.
Kun ovi on korjattu voi käydä niin että ihminen on korjauksessa
kadottanut avaimen tai lukko on rikkoutunut ja kukaan ei enää pääse
toisen huoneeseen.Huoneesta tulee yksinäinen. Huoneeseen on myös jäänyt
ovesta palasia ja siksi huonetta ei saa enää kokonaan siivottua.Ovi jää
kiinni.
Joskus käy niin että kun on päästänyt toisen ihmisen huoneeseensa se
rikkoo sen.Vaikka huone korjattaisiin jää remontista aina jälkiä.
Tuoreet korjatut paikat huoneessa ovat aluksi erivärisiä ja erottuvat,
mutta ajan myötä erot tasoittuvat ja huone on lähes entisensä.Pieniä
kolhuja jää kuitenkin aina ja niitä ei saa koskaan pois.
-vk-

[iiro Rämä]

Post by gaagamel
Joskus ihminen raottaa ovea ja toinen pääsee vähän näkemään toisen
huoneeseen. Joillakin on siisti huone, joillakin likainen.

Kannataisi varmaan vähän miettiä lauserakenteita.

Ylipäänsä teksti on litteää latteaa kliseistä yritelmää tulkita jotakin
jotenkin.

Mutta voimakkaasti tiivistämällä tusta voisi saada aivan kelvollisen.

iiro

[Simo Pahula]

Post by iiro Rämä

Post by gaagamel
Joskus ihminen raottaa ovea ja toinen pääsee vähän näkemään toisen
huoneeseen. Joillakin on siisti huone, joillakin likainen.

Kannataisi varmaan vähän miettiä lauserakenteita.
Ylipäänsä teksti on litteää latteaa kliseistä yritelmää tulkita jotakin
jotenkin.
Mutta voimakkaasti tiivistämällä tusta voisi saada aivan kelvollisen.

Eikös suomenkielessä sana "tuosta" kirjoiteta O:n kanssa?
Tämäntapaiset kritiikit valitettavasti voivat tappaa tämän ryhmän...

simo

Post by iiro Rämä
iiro

[iiro Rämä]

Post by Simo Pahula
Tämäntapaiset kritiikit valitettavasti voivat tappaa tämän ryhmän...

Juuri niin. Ryhmä voi elää tai kuolla miten vain, mutta vaikka
kuolisikin, niin siltikään en voi nähdä tekstiä, joka tuon pituisena
sisältää seitsemäntoista kertaa sanan huone tai huoneen kelvollisena
yhtään mihinkään.

iiro

[Simo Pahula]

Saattaa olla.. Mä arvostelin tuon tekstin yöllä väsyneenä ja en katsonut
tekstiä, vaan juttua. Mutta aika hyvähän vertauskuva ihmiselle on huone..
--
==============================
T.Simo Pahula
http://personal.inet.fi/koti/simo.pahula - Kirjoitan, siis olen
UUSI OSIO: Galleria - muokkaamiani kuvia.

LKS-hauskoja tekstejäni

Post by iiro Rämä

Post by Simo Pahula
Tämäntapaiset kritiikit valitettavasti voivat tappaa tämän ryhmän...

Juuri niin. Ryhmä voi elää tai kuolla miten vain, mutta vaikka
kuolisikin, niin siltikään en voi nähdä tekstiä, joka tuon pituisena
sisältää seitsemäntoista kertaa sanan huone tai huoneen kelvollisena
yhtään mihinkään.
iiro

[Juhani Laulajainen]

Huone on hyvä vertauskuva ihmiselle. Ja paljon käytetty. Kukaan ei varmaan
väitä tuota ideaa huonoksi. Mutta kirjallinen asu kaipaa tiivistämistä.
On hyvä, että annetaan suoraa ja rehellistä kritiikkiä. Muussa
tapauksessa: mitä tarkoitusta tämä ryhmä palvelisi?

Post by Simo Pahula
Saattaa olla.. Mä arvostelin tuon tekstin yöllä väsyneenä ja en katsonut
tekstiä, vaan juttua. Mutta aika hyvähän vertauskuva ihmiselle on huone..
--
==============================
T.Simo Pahula
http://personal.inet.fi/koti/simo.pahula - Kirjoitan, siis olen
UUSI OSIO: Galleria - muokkaamiani kuvia.
LKS-hauskoja tekstejäni

Post by iiro Rämä

Post by Simo Pahula
Tämäntapaiset kritiikit valitettavasti voivat tappaa tämän ryhmän...

Juuri niin. Ryhmä voi elää tai kuolla miten vain, mutta vaikka
kuolisikin, niin siltikään en voi nähdä tekstiä, joka tuon pituisena
sisältää seitsemäntoista kertaa sanan huone tai huoneen kelvollisena
yhtään mihinkään.
iiro

[Simo Pahula]

Niinhän se on.. Jos joku tarvitsee kritiikkiä, niin täältähän sitä saa.
Musta tulisi tosi huono kriitikko, sillä en halua luokata muita. Mä
ajattelen ensin, jos tekstissä on paljon kirjoitusvirheitä, että
kirjoittajalla (kyllä, tää koskee muakin) on lukihäiriö. Kirjoittaminen
saattaa olla hänelle henkireikä, jota ilman hän tukehtuisi. Kritiikillä, jos
se painottuu kirjoitusvirheiden ja kielioppiasioiden korostamiseen niin sen
henkireiän voi tukkia. Eikä varmaan kukaan tahallaan sitä tahdo tehdä. Ok..
oma kritiikin sietokykyni on kyllä kehittynyt tässä. Kirjoittaminen -
silloin kun ensi kerran postitin tänne jotain - oli mun henkireikä. Jatkoin
välittämättä kritiikistä ja sitten kun olin valmis - eli pahimmat asiat
olivat tulleet kirjallisesti ulos - aloin kiinnittämään kritiikkiin
huomiota. Ja ottamaan sitä ihan vastaan.

En tiedä sitten, että onko tässä näkökulmassa paljonkaan järkeä. Eli jos
itsellä menee huonosti ja on vielä lukihäiriökin ja pitää kirjoittamista
henkireikänään - niin ei silloin tahdo että sitä lukihäiriötä heitetään koko
ajan silmille. Tein opinnäytetyön, joka sivusi tätä aihetta. Eli kyseessä
lopputyö opiskeluissani, jotka päättyivät tänä vuonna - joten taidan
vieläkin olla innoissani aiheesta. Että pitäisi rohkaista kirjoittamaan,
koska siten voi purkaa tuntojaan. Itsellänihän on ne 400 tekstiä
kotisivuillani osoituksena siitä. Eli terapiakirjoittamista kyse..

On mulla edelleenkin lukihäiriötä, mutta kirjoittaminen on parantanut asiaa.
Ja nykyset kunnon viritelmänihän ovat niittäneet jonkunlaista arvostusta
täälläkin.

Mitä mieltä? Tästähän voisi alkaa keskustelemaan. Tämähän kun taitaa olla
keskusteluryhmä..
--
==============================
T.Simo Pahula
http://personal.inet.fi/koti/simo.pahula - Kirjoitan, siis olen
UUSI OSIO: Galleria - muokkaamiani kuvia.

LKS-hauskoja tekstejäni

Post by Juhani Laulajainen
Huone on hyvä vertauskuva ihmiselle. Ja paljon käytetty. Kukaan ei varmaan
väitä tuota ideaa huonoksi. Mutta kirjallinen asu kaipaa tiivistämistä.
On hyvä, että annetaan suoraa ja rehellistä kritiikkiä. Muussa
tapauksessa: mitä tarkoitusta tämä ryhmä palvelisi?

Post by Simo Pahula
Saattaa olla.. Mä arvostelin tuon tekstin yöllä väsyneenä ja en katsonut
tekstiä, vaan juttua. Mutta aika hyvähän vertauskuva ihmiselle on huone..
--
==============================
T.Simo Pahula
http://personal.inet.fi/koti/simo.pahula - Kirjoitan, siis olen
UUSI OSIO: Galleria - muokkaamiani kuvia.
LKS-hauskoja tekstejäni

Post by iiro Rämä

Post by Simo Pahula
Tämäntapaiset kritiikit valitettavasti voivat tappaa tämän ryhmän...

Juuri niin. Ryhmä voi elää tai kuolla miten vain, mutta vaikka
kuolisikin, niin siltikään en voi nähdä tekstiä, joka tuon pituisena
sisältää seitsemäntoista kertaa sanan huone tai huoneen kelvollisena
yhtään mihinkään.
iiro

[iiro Rämä]

Post by Juhani Laulajainen
Huone on hyvä vertauskuva ihmiselle. Ja paljon käytetty. Kukaan ei varmaan
väitä tuota ideaa huonoksi. Mutta kirjallinen asu kaipaa tiivistämistä.
On hyvä, että annetaan suoraa ja rehellistä kritiikkiä. Muussa
tapauksessa: mitä tarkoitusta tämä ryhmä palvelisi?

Olen itse vääränlaisen kritiikin uhri. Nyt jälkeenpäin sen tajuttuani,
se vituttaa entistä enemmän.

Vuosia ja vuosia turhaa roskaa. Tekstiä järjettömästi. Kansioita,
mappeja, kiintolevyt tursuu, levykkeitä joka nurkassa. Nyt kun
jälkeenpäin mietin sitä intoa millä kirjoitin, niin voihan nenä.
Olisinpa edes tehnyt jotakin hyödyllistä, vaikka sitten oikeaa työtä.

Nyt se on kuitenkin paljolti loppu. Hyvin vähän enää, siis todella vähän.

Saatan olla tökerö ja taitamaton diplomaattisiin kiemuroihin sanoessani
jostakin tekstistä jotain. Oikeassa elämässä en mielestäni ole tökerö
tai taitamaton diplomatiaan, mutta tässä nimenomaisessa asiassa on
kirjoittajan etu, että korulauseet unohdetaan, ja palaute on sitä, mitä
teksti ansaitsee. Siis sehän on loppupeleissä vain yhden ihmisen
mielipide, ja jos kirjoittajalla, olkoonpa kuka hyvänsä, on niin huono
itsetunto, että luomisvoimansa tuhoutuu sanotun vuoksi, niin ei sitä
oikeasti ole ollut olemassakaan.

Jos vielä palataan tekstiin HUONE: Niin käsittääkseni kirjoittajalla on
tekstinsä suhteen kaksi vaihtoehtoa.

Tekstin voi tiivistää aforismin raameihin. Tai sitten se on rakenneltava
lyyriseksi kokonaisuudeksi. Idea on vain niin kliseinen ja kulunut,
että jos ja mikäli tekstiin haluaa kauniin sanasoinnin ja
merkityksellisen, uutta antavan sisällön, niin tarkkana saa olla, koska
aiheesta kaikki sanomisen arvoinen on sanottu jo vähintäänkin tsiljoona
kertaa.

iiro

[gaagamel]

Post by gaagamel
Ihminen on kuin huone. Ulospäin hän on oman huoneensa ovi, jonka muut
näkevät. Vain itse tietää huoneensa sisällön. Usein huoneen ovi on aivan
erilainen kuin itse huone on. Ovi on kuin kiillotettu kilpi ulospäin,
sitä voi ihailla mutta läpi ei näe.
Joskus ihminen raottaa ovea ja toinen pääsee vähän näkemään toisen
huoneeseen. Joillakin on siisti huone, joillakin likainen.
Joillakin ihmisillä on huone rikki .
Elämässä tulee tilanteita jolloin ilkeämieliset ihmiset yrittävät rikkoa
toisen huoneen ja
hyökkäävät ovea vastaan. Aina ovi ei kestä ja se murtuu. Murtunut ovi on
vaikea korjata,koska sitä vastaan hyökätään aina pikkuisen.
Kun ovi on korjattu voi käydä niin että ihminen on korjauksessa
kadottanut avaimen tai lukko on rikkoutunut ja kukaan ei enää pääse
toisen huoneeseen.Huoneesta tulee yksinäinen. Huoneeseen on myös jäänyt
ovesta palasia ja siksi huonetta ei saa enää kokonaan siivottua.Ovi jää
kiinni.
Joskus käy niin että kun on päästänyt toisen ihmisen huoneeseensa se
rikkoo sen.Vaikka huone korjattaisiin jää remontista aina jälkiä.
Tuoreet korjatut paikat huoneessa ovat aluksi erivärisiä ja erottuvat,
mutta ajan myötä erot tasoittuvat ja huone on lähes entisensä.Pieniä
kolhuja jää kuitenkin aina ja niitä ei saa koskaan pois.
-vk-

Huoneen ovi ei kestä monta kertaa rikkoutumista, vaan se väsyy. Ovi
vartioi huoneen sisältöä ja suojelee sitä. Ihminen voi olla syntymässään
saanut ominaisuuksia, minkä vuoksi ovea pommitetaan harva se päivä.

Lapsuudessa koetut ivalliset, loukkaavat hyökkäykset vahingoittavat ovea
ja huonetta. Huoneeseen jää vihaa.
Vihaa jää ensin huoneen yhteen nurkkaukseen, ensin pieni kasa, sitten
isompi kasa. Aikaa kuluu, vihaa kertyy myös toiseen nurkkaan.

Huone ei unohda, viha ei vaimene. Ovi kestää , huone ei.

Joidenkin ihmisten mielestä oma ovi näyttää paremmalta kun vahingoittaa
toisen, yleensä heikomman ovea. Täytyyhän vahinkoa tehneen oven olla
vahvempi kuin särkyneen.

Särkynyt ovi vuotaa kohdattua väkivaltaa sisäänpäin. Huoneen nurkkaukset
alkavat täyttyä tuskasta ja vihasta. Vihaa ihmisiä kohtaan , vihaa
yhteiskuntaa kohtaan, väsymystä, turhautumista, passiivisuuta.
Huone alkaa oireilla, ovestakin tulee väsynyt. Ulkopuolinen
ohikulkijakin huomaa oven väsyneen, oireilevan ulkoasun.

Monet ohikulkijat pilkaavat ja ivailevat väsynyttä ovea, tämä ovihan on
erilainen kuin he itse, oven takana oleva huonekkin on
erilainen.Erilainen huone ei kuulu tänne meidän joukkoomme tai jos
kuuluukin, sille voi tehdä mitä vain, sehän on erilainen.


Huone väsyy , huoneessa kytee viha , huone ei unohda.Huone ei unohda
koskaan...

Huone muistaa ilkeät ohikulkijat.Huone pitää muistikirjaa.

Muistikirjassa on seisemäntoista nimeä.


-vk-

[Pirjo Ilvesvuori]

Morjensta!
Ensinnäkin...ne minun kommenttini niihin minun edellisiini...tai siis
aloitetaas alusta. Joku kysyi, mitä minä kommentoin kun sanoin tekstieni
olevan teollisuustimantteja. No, kun kirjoitin niin, tarkoitin
kommentoida siihen, kun henkilö A sanoi ensin, että on kolmenlaista
kritiikkiä. Ja sitten henkilö B kommentoi henkilö A:lle, millainen
kritiikki olisi parasta. Ja sitten henkilö X sekaantui ja sanoi, että
tänne lähetetyt tekstit ovat harvoin olleet mitään täydellisiä.

Toivottavasti ne jotka ovat edellä mainittuun keskusteluun
osallistuneet, pysyivät nyt vähän paremmin perässä.

Nyt se Huone 2. Se on hyvin kirjoitettu, vielä vivahteikkaammin kuin se
ensimmäinen versio. Tykkäsin kovasti ja pystyin kuvittelemaan kaiken
mielessäni.
Best: Pirjo

[gaagamel]

Post by gaagamel

Post by gaagamel
Ihminen on kuin huone. Ulospäin hän on oman huoneensa ovi, jonka muut
näkevät. Vain itse tietää huoneensa sisällön. Usein huoneen ovi on
aivan erilainen kuin itse huone on. Ovi on kuin kiillotettu kilpi
ulospäin, sitä voi ihailla mutta läpi ei näe.
Joskus ihminen raottaa ovea ja toinen pääsee vähän näkemään toisen
huoneeseen. Joillakin on siisti huone, joillakin likainen.
Joillakin ihmisillä on huone rikki .
Elämässä tulee tilanteita jolloin ilkeämieliset ihmiset yrittävät
rikkoa toisen huoneen ja
hyökkäävät ovea vastaan. Aina ovi ei kestä ja se murtuu. Murtunut ovi
on vaikea korjata,koska sitä vastaan hyökätään aina pikkuisen.
Kun ovi on korjattu voi käydä niin että ihminen on korjauksessa
kadottanut avaimen tai lukko on rikkoutunut ja kukaan ei enää pääse
toisen huoneeseen.Huoneesta tulee yksinäinen. Huoneeseen on myös
jäänyt ovesta palasia ja siksi huonetta ei saa enää kokonaan
siivottua.Ovi jää kiinni.
Joskus käy niin että kun on päästänyt toisen ihmisen huoneeseensa se
rikkoo sen.Vaikka huone korjattaisiin jää remontista aina jälkiä.
Tuoreet korjatut paikat huoneessa ovat aluksi erivärisiä ja erottuvat,
mutta ajan myötä erot tasoittuvat ja huone on lähes entisensä.Pieniä
kolhuja jää kuitenkin aina ja niitä ei saa koskaan pois.
-vk-

Huoneen ovi ei kestä monta kertaa rikkoutumista, vaan se väsyy. Ovi
vartioi huoneen sisältöä ja suojelee sitä. Ihminen voi olla syntymässään
saanut ominaisuuksia, minkä vuoksi ovea pommitetaan harva se päivä.
Lapsuudessa koetut ivalliset, loukkaavat hyökkäykset vahingoittavat ovea
ja huonetta. Huoneeseen jää vihaa.
Vihaa jää ensin huoneen yhteen nurkkaukseen, ensin pieni kasa, sitten
isompi kasa. Aikaa kuluu, vihaa kertyy myös toiseen nurkkaan.
Huone ei unohda, viha ei vaimene. Ovi kestää , huone ei.
Joidenkin ihmisten mielestä oma ovi näyttää paremmalta kun vahingoittaa
toisen, yleensä heikomman ovea. Täytyyhän vahinkoa tehneen oven olla
vahvempi kuin särkyneen.
Särkynyt ovi vuotaa kohdattua väkivaltaa sisäänpäin. Huoneen nurkkaukset
alkavat täyttyä tuskasta ja vihasta. Vihaa ihmisiä kohtaan , vihaa
yhteiskuntaa kohtaan, väsymystä, turhautumista, passiivisuuta.
Huone alkaa oireilla, ovestakin tulee väsynyt. Ulkopuolinen
ohikulkijakin huomaa oven väsyneen, oireilevan ulkoasun.
Monet ohikulkijat pilkaavat ja ivailevat väsynyttä ovea, tämä ovihan on
erilainen kuin he itse, oven takana oleva huonekkin on
erilainen.Erilainen huone ei kuulu tänne meidän joukkoomme tai jos
kuuluukin, sille voi tehdä mitä vain, sehän on erilainen.
Huone väsyy , huoneessa kytee viha , huone ei unohda.Huone ei unohda
koskaan...
Huone muistaa ilkeät ohikulkijat.Huone pitää muistikirjaa.
Muistikirjassa on seisemäntoista nimeä.
-vk-

Aika kuluu, maailma liikkuu, elämät etenee, mutta muistikirja ei unohdu.
Ensimmäiset merkinnät ovat ala-aste ajoilta, viimeisimmät muutaman
vuoden takaa. Lisää nimiä ei enää muistikirjaan tule, mutta
yliviivauksia tulee olemaan sen seitsemäntoista kappaletta, koska huone
ei unohda.
Toiset huoneet elävät toisten heikkoudesta, alistaminen on kivaa ja oma
paremmuus sen kuin kasvaa. Tällä kertaa tuli tehtyä virhe, menit väärään
huoneeseen.Menit heikkoon huoneeseen, joka oli helppo saalis. Veit
huoneesta kaiken , rikoit sen mutta et huomannut muistikirjaa, joka oli
näkymätön. Sait nimesi kirjaan, kohtalon kirjaan.

Huone kärsii, siihen sattuu, se on kestänyt jo parikymmentä vuotta.
Huone ei enää jaksa, huoneessa on liikaa tuskaa. Päässä mustenee, kyynel
valuu poskelle, pakko päästä pois. Vaihtoehtoja ei näy
, kaikki on mennyttä , millään ei ole mitään väliä.

Parvekkeen ovi aukesi samalla tavoin kuin ennenkin, kevyesti narahtaen.
Parvekkeella olivat samat tavarat kuin ennenkin , tuolit ja pöytä.
Tuolilta pääsi helposti kaiteelle seisomaan.


-vk-

[Pirjo Ilvesvuori]

Hei!
Hienoa tekstiä yhäkin. Mutta lopussa hieman uhkaava sävy, siis se
maininta parvekkeesta. Suicide?
Best: Pirjo

[gaagamel]

"Pirjo Ilvesvuori" <***@pp.inet.fi> wrote in message news:h8Gvf.3$***@read3.inet.fi...
Hei!
Hienoa tekstiä yhäkin. Mutta lopussa hieman uhkaava sävy, siis se
maininta parvekkeesta. Suicide?
Best: Pirjo


Ei tiedä vielä, kun kirjoitan lennosta.. mielikuvitus jatkaa tuosta sitten
johonkin seuraavassa osassa. Lennossa
kirjoittamisen haittana on virheet ja välillä kömpelyys lauserakenteissa.
En saa muuten kirjoitettua mitään jos jään nysväämään jonkun lauseen kanssa.
: )

-vk-

[Simo Pahula]

Post by Pirjo Ilvesvuori
Hei!
Hienoa tekstiä yhäkin. Mutta lopussa hieman uhkaava sävy, siis se
maininta parvekkeesta. Suicide?
Best: Pirjo
Ei tiedä vielä, kun kirjoitan lennosta.. mielikuvitus jatkaa tuosta sitten
johonkin seuraavassa osassa. Lennossa
kirjoittamisen haittana on virheet ja välillä kömpelyys lauserakenteissa.
En saa muuten kirjoitettua mitään jos jään nysväämään jonkun lauseen kanssa.
: )
-vk-

Niin.. toisinaan lennossa kirjoittaminen onnistuu aika hienosti. Kuten
esimerkkinä tässä on yksi oma lennossa kirjoittettu teksti Nightmare:
http://personal.inet.fi/koti/simo.pahula/tekstit/nightmare.htm

Ja suora linkki tekstiarkistooni, jossa on enemmän myös noita
Nigtmare-tyylin stooreja:
http://personal.inet.fi/koti/simo.pahula/tekstit/tindex.htm

simo

[gaagamel]

Post by gaagamel

Post by gaagamel

Post by gaagamel
Ihminen on kuin huone. Ulospäin hän on oman huoneensa ovi, jonka muut
näkevät. Vain itse tietää huoneensa sisällön. Usein huoneen ovi on aivan
erilainen kuin itse huone on. Ovi on kuin kiillotettu kilpi ulospäin,
sitä voi ihailla mutta läpi ei näe.
Joskus ihminen raottaa ovea ja toinen pääsee vähän näkemään toisen
huoneeseen. Joillakin on siisti huone, joillakin likainen.
Joillakin ihmisillä on huone rikki .
Elämässä tulee tilanteita jolloin ilkeämieliset ihmiset yrittävät rikkoa
toisen huoneen ja
hyökkäävät ovea vastaan. Aina ovi ei kestä ja se murtuu. Murtunut ovi on
vaikea korjata,koska sitä vastaan hyökätään aina pikkuisen.
Kun ovi on korjattu voi käydä niin että ihminen on korjauksessa
kadottanut avaimen tai lukko on rikkoutunut ja kukaan ei enää pääse
toisen huoneeseen.Huoneesta tulee yksinäinen. Huoneeseen on myös jäänyt
ovesta palasia ja siksi huonetta ei saa enää kokonaan siivottua.Ovi jää
kiinni.
Joskus käy niin että kun on päästänyt toisen ihmisen huoneeseensa se
rikkoo sen.Vaikka huone korjattaisiin jää remontista aina jälkiä.
Tuoreet korjatut paikat huoneessa ovat aluksi erivärisiä ja erottuvat,
mutta ajan myötä erot tasoittuvat ja huone on lähes entisensä.Pieniä
kolhuja jää kuitenkin aina ja niitä ei saa koskaan pois.
-vk-

Huoneen ovi ei kestä monta kertaa rikkoutumista, vaan se väsyy. Ovi
vartioi huoneen sisältöä ja suojelee sitä. Ihminen voi olla syntymässään
saanut ominaisuuksia, minkä vuoksi ovea pommitetaan harva se päivä.
Lapsuudessa koetut ivalliset, loukkaavat hyökkäykset vahingoittavat ovea
ja huonetta. Huoneeseen jää vihaa.
Vihaa jää ensin huoneen yhteen nurkkaukseen, ensin pieni kasa, sitten
isompi kasa. Aikaa kuluu, vihaa kertyy myös toiseen nurkkaan.
Huone ei unohda, viha ei vaimene. Ovi kestää , huone ei.
Joidenkin ihmisten mielestä oma ovi näyttää paremmalta kun vahingoittaa
toisen, yleensä heikomman ovea. Täytyyhän vahinkoa tehneen oven olla
vahvempi kuin särkyneen.
Särkynyt ovi vuotaa kohdattua väkivaltaa sisäänpäin. Huoneen nurkkaukset
alkavat täyttyä tuskasta ja vihasta. Vihaa ihmisiä kohtaan , vihaa
yhteiskuntaa kohtaan, väsymystä, turhautumista, passiivisuuta.
Huone alkaa oireilla, ovestakin tulee väsynyt. Ulkopuolinen ohikulkijakin
huomaa oven väsyneen, oireilevan ulkoasun.
Monet ohikulkijat pilkaavat ja ivailevat väsynyttä ovea, tämä ovihan on
erilainen kuin he itse, oven takana oleva huonekkin on
erilainen.Erilainen huone ei kuulu tänne meidän joukkoomme tai jos
kuuluukin, sille voi tehdä mitä vain, sehän on erilainen.
Huone väsyy , huoneessa kytee viha , huone ei unohda.Huone ei unohda
koskaan...
Huone muistaa ilkeät ohikulkijat.Huone pitää muistikirjaa.
Muistikirjassa on seisemäntoista nimeä.
-vk-

Aika kuluu, maailma liikkuu, elämät etenee, mutta muistikirja ei unohdu.
Ensimmäiset merkinnät ovat ala-aste ajoilta, viimeisimmät muutaman vuoden
takaa. Lisää nimiä ei enää muistikirjaan tule, mutta yliviivauksia tulee
olemaan sen seitsemäntoista kappaletta, koska huone ei unohda.
Toiset huoneet elävät toisten heikkoudesta, alistaminen on kivaa ja oma
paremmuus sen kuin kasvaa. Tällä kertaa tuli tehtyä virhe, menit väärään
huoneeseen.Menit heikkoon huoneeseen, joka oli helppo saalis. Veit
huoneesta kaiken , rikoit sen mutta et huomannut muistikirjaa, joka oli
näkymätön. Sait nimesi kirjaan, kohtalon kirjaan.
Huone kärsii, siihen sattuu, se on kestänyt jo parikymmentä vuotta. Huone
ei enää jaksa, huoneessa on liikaa tuskaa. Päässä mustenee, kyynel valuu
poskelle, pakko päästä pois. Vaihtoehtoja ei näy
, kaikki on mennyttä , millään ei ole mitään väliä.
Parvekkeen ovi aukesi samalla tavoin kuin ennenkin, kevyesti narahtaen.
Parvekkeella olivat samat tavarat kuin ennenkin , tuolit ja pöytä.
Tuolilta pääsi helposti kaiteelle seisomaan.
-vk-

Betonikaide tuntui kylmältä jalanpohjiin.Kastepisaroiden kostuttama kaide
kuivui nopeasti paljaiden ihmisjalkojen alla, oli kuitenkin vasta alkusyksy.
Mukana raahattavaa kuormaa oli tullut liikaa, oli aika luovuttaa.
Alhaalla, 30 metriä alapuolella näkyi taloyhtiön mattoteline pienenä
möykkynä, näytti siitä erottuvan joku punainen mattokin. Pihalla ei ollut
ketään, se oli pelkästään hyvä asia.Kenenkään ei tarvitsisi nähdä
painajaisia hyppäävästä
ihmisestä.
Mieleen tulvi kaikki ne kokemukset mitä ei unohda, kaikki ne merkinnät mitä
muistikirjassa oli. Miksi muistikirja edes oli , miksi siihen oli kerätty
nimiä. Ei, ei se näin mene , paha ei ole saanut palkkaansa. Muistin
syövereistä nousi yhä kipeämpiä muistoja ihmisistä, ihmisistä jotka
ansaitsevat jotain erikoista.Nämä ihmiset ansaitsevat pelkoa ja vihaa.Nämä
ihmiset ansaitsevat opetuksen.

Muovinen parveketuoli narahti hieman, kun se vastaanotti
päättäväisen askeleen.Askeleen kohti uutta, toisenlaista elämää..., koston
elämää.


-vk-

[gaagamel]

Post by gaagamel

Post by gaagamel

Post by gaagamel

Post by gaagamel
Ihminen on kuin huone. Ulospäin hän on oman huoneensa ovi, jonka muut
näkevät. Vain itse tietää huoneensa sisällön. Usein huoneen ovi on
aivan erilainen kuin itse huone on. Ovi on kuin kiillotettu kilpi
ulospäin, sitä voi ihailla mutta läpi ei näe.
Joskus ihminen raottaa ovea ja toinen pääsee vähän näkemään toisen
huoneeseen. Joillakin on siisti huone, joillakin likainen.
Joillakin ihmisillä on huone rikki .
Elämässä tulee tilanteita jolloin ilkeämieliset ihmiset yrittävät
rikkoa toisen huoneen ja
hyökkäävät ovea vastaan. Aina ovi ei kestä ja se murtuu. Murtunut ovi
on vaikea korjata,koska sitä vastaan hyökätään aina pikkuisen.
Kun ovi on korjattu voi käydä niin että ihminen on korjauksessa
kadottanut avaimen tai lukko on rikkoutunut ja kukaan ei enää pääse
toisen huoneeseen.Huoneesta tulee yksinäinen. Huoneeseen on myös jäänyt
ovesta palasia ja siksi huonetta ei saa enää kokonaan siivottua.Ovi jää
kiinni.
Joskus käy niin että kun on päästänyt toisen ihmisen huoneeseensa se
rikkoo sen.Vaikka huone korjattaisiin jää remontista aina jälkiä.
Tuoreet korjatut paikat huoneessa ovat aluksi erivärisiä ja erottuvat,
mutta ajan myötä erot tasoittuvat ja huone on lähes entisensä.Pieniä
kolhuja jää kuitenkin aina ja niitä ei saa koskaan pois.
-vk-

Huoneen ovi ei kestä monta kertaa rikkoutumista, vaan se väsyy. Ovi
vartioi huoneen sisältöä ja suojelee sitä. Ihminen voi olla syntymässään
saanut ominaisuuksia, minkä vuoksi ovea pommitetaan harva se päivä.
Lapsuudessa koetut ivalliset, loukkaavat hyökkäykset vahingoittavat ovea
ja huonetta. Huoneeseen jää vihaa.
Vihaa jää ensin huoneen yhteen nurkkaukseen, ensin pieni kasa, sitten
isompi kasa. Aikaa kuluu, vihaa kertyy myös toiseen nurkkaan.
Huone ei unohda, viha ei vaimene. Ovi kestää , huone ei.
Joidenkin ihmisten mielestä oma ovi näyttää paremmalta kun vahingoittaa
toisen, yleensä heikomman ovea. Täytyyhän vahinkoa tehneen oven olla
vahvempi kuin särkyneen.
Särkynyt ovi vuotaa kohdattua väkivaltaa sisäänpäin. Huoneen nurkkaukset
alkavat täyttyä tuskasta ja vihasta. Vihaa ihmisiä kohtaan , vihaa
yhteiskuntaa kohtaan, väsymystä, turhautumista, passiivisuuta.
Huone alkaa oireilla, ovestakin tulee väsynyt. Ulkopuolinen
ohikulkijakin huomaa oven väsyneen, oireilevan ulkoasun.
Monet ohikulkijat pilkaavat ja ivailevat väsynyttä ovea, tämä ovihan on
erilainen kuin he itse, oven takana oleva huonekkin on
erilainen.Erilainen huone ei kuulu tänne meidän joukkoomme tai jos
kuuluukin, sille voi tehdä mitä vain, sehän on erilainen.
Huone väsyy , huoneessa kytee viha , huone ei unohda.Huone ei unohda
koskaan...
Huone muistaa ilkeät ohikulkijat.Huone pitää muistikirjaa.
Muistikirjassa on seisemäntoista nimeä.
-vk-

Aika kuluu, maailma liikkuu, elämät etenee, mutta muistikirja ei unohdu.
Ensimmäiset merkinnät ovat ala-aste ajoilta, viimeisimmät muutaman vuoden
takaa. Lisää nimiä ei enää muistikirjaan tule, mutta yliviivauksia tulee
olemaan sen seitsemäntoista kappaletta, koska huone ei unohda.
Toiset huoneet elävät toisten heikkoudesta, alistaminen on kivaa ja oma
paremmuus sen kuin kasvaa. Tällä kertaa tuli tehtyä virhe, menit väärään
huoneeseen.Menit heikkoon huoneeseen, joka oli helppo saalis. Veit
huoneesta kaiken , rikoit sen mutta et huomannut muistikirjaa, joka oli
näkymätön. Sait nimesi kirjaan, kohtalon kirjaan.
Huone kärsii, siihen sattuu, se on kestänyt jo parikymmentä vuotta. Huone
ei enää jaksa, huoneessa on liikaa tuskaa. Päässä mustenee, kyynel valuu
poskelle, pakko päästä pois. Vaihtoehtoja ei näy
, kaikki on mennyttä , millään ei ole mitään väliä.
Parvekkeen ovi aukesi samalla tavoin kuin ennenkin, kevyesti narahtaen.
Parvekkeella olivat samat tavarat kuin ennenkin , tuolit ja pöytä.
Tuolilta pääsi helposti kaiteelle seisomaan.
-vk-

Betonikaide tuntui kylmältä jalanpohjiin.Kastepisaroiden kostuttama kaide
kuivui nopeasti paljaiden ihmisjalkojen alla, oli kuitenkin vasta
alkusyksy. Mukana raahattavaa kuormaa oli tullut liikaa, oli aika
luovuttaa.
Alhaalla, 30 metriä alapuolella näkyi taloyhtiön mattoteline pienenä
möykkynä, näytti siitä erottuvan joku punainen mattokin. Pihalla ei ollut
ketään, se oli pelkästään hyvä asia.Kenenkään ei tarvitsisi nähdä
painajaisia hyppäävästä
ihmisestä.
Mieleen tulvi kaikki ne kokemukset mitä ei unohda, kaikki ne merkinnät
mitä muistikirjassa oli. Miksi muistikirja edes oli , miksi siihen oli
kerätty nimiä. Ei, ei se näin mene , paha ei ole saanut palkkaansa.
Muistin syövereistä nousi yhä kipeämpiä muistoja ihmisistä, ihmisistä
jotka ansaitsevat jotain erikoista.Nämä ihmiset ansaitsevat pelkoa ja
vihaa.Nämä ihmiset ansaitsevat opetuksen.
Muovinen parveketuoli narahti hieman, kun se vastaanotti
päättäväisen askeleen.Askeleen kohti uutta, toisenlaista elämää...,
koston elämää.
-vk-

Ilta täyttyi suunnitelmista, tarvikelistasta, aikatauluista ja muista
järjestelyistä.

Kaksion olohuoneessa stereot toistivat 70-luvun heavymusiikkia virittäen
tunnelman tarpeeksi kauas nykypäivän kiire-kiire-kiire menosta.

Työpaikka täystyisi säilyttää ja tarvisi löytää jostain varoiksi ostettava
alibi, joka kertoo kuinka tiettynä aikana tietyt henkilöt olisivat tietyssä
paikassa. Paikkamääreet kirjattaisiin rutiininomaisesti
kuulustelupöytäkirjoihin enempiä kyselemättä.

Luvattoman käsiaseen hankkimiseen menisi muutama sata euroa, varsijousi
saksasta 200 euroa ja muttama muu pikku hankinta imaisisi seuraavan tilin
kuiviin.

Kuinka sitten tässä jutussa kävisikään, hommat tulisi hoittaa tyylillä.
Ilman tunteita ,ilman lopullista päämärää, vain päätös siitä, että nyt on
maksun aika.

Pakkaspäivän kolkko kylmyys laskeutui lähiöön, onneksi lähikapakkaan oli
lyhyt matka.

Perinteisen iltaoluen äärellä ihminen helposti miettii syntyjä syviä.Välillä
on helppo itsekseen hymyillä , kuinka helppoa elämä lopuksi onkaan.sitä joko
on tai sitten ei ole.

"Vääräuskoisten" listan harvennus alkaisi loppupäästä.Ensin lähtisi listan
viimeinen ja tapa täytyisi olla sellainen että siitä jää viesti, viesti
siitä että harvennushakkuut olisi alkaneet vääräuskoisten metsässä.

Putkikassi täyttyi tarvikkeista, eväistä, ja muusta pikku roinasta. Aamulla
pitäisi olla töissä. Aikaa olisi noin 16 tuntia. Ajomatkaa on edessä 400 km
ja ympäristön tarkkailuun menisi muutama tunti. Alibi hoitui kossupullolla
ja pienellä kiristyksellä vanhoista jutuista hotellin respan kesätyöajoilta.



-vk-