Kampaajalla

[Juhani Laulajainen]

KAMPAAJALLA

Pikkuveljeni lakkiaispäivä lähestyi. Äiti tahtoi kampaajalle. Mutta hän
pelkäsi, että kampaus menisi pilalle, jos hän kävelisi kotiin. Moisen takia
isä ei kuskiksi suostunut.
Minulla oli loma. Turun reissu oli vielä hyvässä muistissa. Arvelin,
että äiti kotikaupungissa käyttäytyisi vähän itsevarmemmin. Mutta ei. Hän
astui anteeksipyytävästi Salón Penelope'en Tuppulantiellä. Sliipattu
kampaaja huomasi heti mikä äiti oli naisiaan.
- Jaha? hän sanoi nenä pystyssä. Ei "tervetuloa", ei "päivää". Äiti
hätääntyi välittömästi.
- Antteks, olenk mä aikases? Hän aikoi jo takaisin pihalle. Armollisesti
hänet kuitenkin upotettiin valkoiseen nahkatuoliin.
Minä selasin Seuroja.
Käynti kampaajalla kestää valtavan, valtavan paljon kauemmin kuin käynti
parturissa. Havahduin äidin voihkaisuun.
Hänet oli permanentattu jonkinlaiseksi puudeliksi.
- Emmä tämmöst voi pittä, hän vaikersi.
- Tällaisen te halusitte, sanoi se nainen, kampaaja.
- Emmä tämmöst, äiti vikisi. Itku ei ollut kaukana.
- Mutta tällaisen te halusitte, toisti se nainen.
Minä yleensä nautin, kun joku saa haluamansa ja pettyy. Tämä oli eri
juttu. Äiti ei iljennyt edes katsoa peiliin. Hänellä oli ikään kuin
afrokampaus, ihmisellä, jolle hatun käyttäminenkin oli haaste.
- Voik sen suarista? hän aneli.
- Tänään ei ehdi, sanoi se vähäverinen kampaamon omistaja. Tylysti.
Peilin kautta.
- Voink mä tulla heti aamul? äiti rukoili.
- Mikä vika tässä on? kampaaja tivasi.
Kylläpä kuumotti korvia. Sekunnin puolikastakaan en epäröinyt. Kävelin
melkein sen ämmän suuhun. - Se on nyt sillä lailla, sanoin kovaa ja
vakaasti, - että sinä suoristat sen tukan, jos asiakas tahtoo! Mielessäni
jatkoin: että kehtaatkin vittuilla avuttomalle! Mokoma hienosteleva
kampaamohuora! Äiti saa kotona tarpeeksi vittuilua. Tämän käynnin pitäisi
olla lomaa. Mutta sinä teet tästä samaa jatkumoa! Vedänkö kuonoon, perkele!
Kampaaja taisi jotenkin kuulla sen jatkonkin.
Kotimatkan äiti lymysi Volkkarin takapenkillä. Hän oli tuohtunut, kun
olin nolannut hänet. Tukka suoristettiin. Sitten aamulla, kun isä oli saanut
hupinsa. Äidille jäi hänelle paremmin sopivat loivat, lähes huomaamattomat
laineet.
Ja minä vihasin vätystä sisälläni.

[pp]

Post by Juhani Laulajainen
KAMPAAJALLA
Pikkuveljeni lakkiaispäivä lähestyi. Äiti tahtoi kampaajalle. Mutta hän
pelkäsi, että kampaus menisi pilalle, jos hän kävelisi kotiin. Moisen takia
isä ei kuskiksi suostunut.

Tarina vaikuttaa katkelmalta jostain pitemmästä tekstistä. Maininta Turun
matkasta luo sellaisen mielikuvan, kun matkan tapahtumia ei tarkemmin
selitetä.

Tarinan ihmiset ovat uskottavia (siitä huolimatta, että minusta kukaan Turun
murretta puhuva ei voi olla arka).
Luonteenpiirteet ilmenevät tapahtumien kautta. Äidin persoona ja hänen
asemansa kotona on hyvin selvä. Kertojan ja kampaajan välit ovat
tulkinnanvaraisemmat tai siis lukijana aloin pohtia, että oliko kampaajan
töykeys vain kertojan mielessä. Kampaaja ei varsinaisesti sano mitään
loukkaavaa vaikka hänen käytöksensä ja eleensä sitä ehkä ovatkin. Kertoja
kokee naisen hyvin negatiivisena ja tuo sen esiin käyttämällä se sanaa; "se
nainen, se ... omistaja".
Kertoja on vahvasti äidin puolella, silti tämän arkuus tuskastuttaa. Mukana
on pelko omasta samankaltaisuudesta.

Ensi lukemisella en ymmärtänyt, milloin äidin tukka suoristettiin. Kertoja
suuttui kampaajalle ja vaati, että suoristus on tehtävä ja lukemisen tässä
vaiheessa luulin, että se myös tehtiin heti. Lopusta kuitenkin ilmenee, että
tukka suoristettiin vasta aamulla ja kertoja joutui antamaan kampaajalle
periksi. Tukan suoristamisen ajan kohta on niin tärkeä tässä, että haluaisin
sen jotenkin kirkkaampana, vaikka ei silti ihan suoraan.

Vajaat lauseet voivat olla tehokeino, mutta olen siinä kohti vanhanaikainen
ja lukemiseni katkeaa aina tällaisiin kohtiin. Esim. ensimmäisessä
kappaleessa on kolmen sivulauseen virke "Mutta hän pelkäsi jne.". Asian
ymmärtää, silti päälauseen puuttuminen häiritsee. Viimeisessä kappaleessa
"Sitten aamulla, kun isä oli saanut hupinsa." tuntuu vielä vajaammalta.
Tulkitsen sen näin: "Tukka suoristettiin - sitten aamulla, kun isä oli
saanut hupinsa."

[Petri KEckman]

Post by pp

Post by Juhani Laulajainen
KAMPAAJALLA
Pikkuveljeni lakkiaispäivä lähestyi. Äiti tahtoi kampaajalle. Mutta hän
pelkäsi, että kampaus menisi pilalle, jos hän kävelisi kotiin. Moisen takia
isä ei kuskiksi suostunut.

Tarina vaikuttaa katkelmalta jostain pitemmästä tekstistä.

Kaikki ovat. Ne pidemmät tekstit vasta tylsiä ovatkin. Jos kaikki
kirjoittaisivat vain tekstejään, ei meillä niitä pidempiä tekstejä
olisikaan. Nyt molemmat olivat niin turhassa aika paikassa, että ei
huvbittanut kyllä lukeakaan kumpaakaan.

[Kesäkirjoittaja]

Heips!
Hyvää on tyylisi ja teksti soljuu kuten aina. Keep writing.
Best: Pirjo

[Petri KEckman]

On Thu, 16 Mar 2006 14:59:49 +0200, Kesäkirjoittaja

Post by Kesäkirjoittaja
Heips!
Hyvää on tyylisi ja teksti soljuu kuten aina. Keep writing.
Best: Pirjo

täh?! Jaksoit lukea koko tekstin ja vielä kehua sitä? Haista vittusi.