sanoja niityllä osa 2

[cind]

ei enää ikinä satu,
osu sydämeen isku,
pimeän varjoista nousevat kasvot,
jotka hykertävät hersyen että : "kuole" ja
käänny sitten pois juuri ennen kyyneleitä.

minulla on tie ja meidän tekemä viitta,
se kertoo yhdestä paikasta jossa on oma kulta,
eikä siellä pieneen satu..

seison kukkulalla pieni reppu kädessäni ja lähden,
minä en vain sitä ikinä osannut... minkä tähden, vain minä jään.

sinuun sattuu silti.

sinuun tulee aina sattumaan.

tyhmä, kasva isoksi ja opi odottamaan sitä.

siitä tulee osa elämää ja sinä kärsit kunnes sinuun sattuu.

eikä vain sinuun vaan sinun sydämesi käryää kunnes siihen ei enään satu.

sinuun, .. heitän peilini pois, ehkä sieltä katsonut tajusi.

siihen kurjaan joka haaveilee ilosta ja siitä miten kaikki mitä hän
puhuu, se putoaa maahan ja kasvaa rautaiseksi muistomerkiksi,
ja ne toiset sanat, ne näyttävät tätä kohtausta niityllä yhä uudestaan ja
uudestaan...

[Juhani Laulajainen]

Olisiko tässä käynyt niin, että tuossa alussa on runon idea, se joka pani
kirjoittamaan? Sitten on ruvettu kehittelemään tarinaa, selittämään tuota
alkua, purkautumaan - jolloin homma levisi käsiin. Kirjoittajan kannattaisi
lukea julkaistuja runoja, yrittää ymmärtää niistä joku täysin - nähdä miten
tiivis se on, kuin kuva, monimerkityksinen, ahaa-elämyksen tarjoava, ei
yhtään turhaa sanaa. Runo pyrkii muuhun kuin oman angstin holtittomaan
purkamiseen, nimittäin avaamaan lukijan silmät ja olemaan kauneuselämys.

Post by cind
ei enää ikinä satu,
osu sydämeen isku,
pimeän varjoista nousevat kasvot,
jotka hykertävät hersyen että : "kuole" ja
käänny sitten pois juuri ennen kyyneleitä.
minulla on tie ja meidän tekemä viitta,
se kertoo yhdestä paikasta jossa on oma kulta,
eikä siellä pieneen satu..
seison kukkulalla pieni reppu kädessäni ja lähden,
minä en vain sitä ikinä osannut... minkä tähden, vain minä jään.
sinuun sattuu silti.
sinuun tulee aina sattumaan.
tyhmä, kasva isoksi ja opi odottamaan sitä.
siitä tulee osa elämää ja sinä kärsit kunnes sinuun sattuu.
eikä vain sinuun vaan sinun sydämesi käryää kunnes siihen ei enään satu.
sinuun, .. heitän peilini pois, ehkä sieltä katsonut tajusi.
siihen kurjaan joka haaveilee ilosta ja siitä miten kaikki mitä hän
puhuu, se putoaa maahan ja kasvaa rautaiseksi muistomerkiksi,
ja ne toiset sanat, ne näyttävät tätä kohtausta niityllä yhä uudestaan ja
uudestaan...
--
Using Opera's revolutionary e-mail client: http://www.opera.com/mail/

[cind]

1. Kyllä

2. Se on lahja jota käytän eli "oman angstin holtiton purkaminen", eri
asia on
onko niiden lukeminen muiden mielestä kiinnostavaa :)
Jotain tämän tyylistä oli tarkoitus kun tuon parsi vähän kokoon, mutta se
on niin pienestä kiinni löytää oikeat sanat.
Runo joka hallitusti muuttuisi holtittomaksi purkaukseksi, sitten
muotoutuen siisiksi paketiksi olisi se mitä
olisi mukava kirjoittaa joskus, yritin jättää holtittomuuden nyt kokonaan
pois.

"
Satu ei, koske koskaan,
vain tie vei,
eteen elämän,
joka lupasi kaiken,
jätti olon näteimmän.

Satu ei, koske koskaan,
sain elämän elää,
särkyy se silti kauneinkin.

Siellä peilissä tuijotat,
sinuun sattuu,
se sattuu.

Siellä tielläsi valitat,
silti matka jatkuu,
se sattuu.

Kuole ei, pakene koskaan,
tunne ikävin,
pelko.

Kuihdu ei, sanat rakkaat,
sanasi sinun,
vai pirun.

Hersyvä ilkeä nauru leijumaan,
kääntyvä pää,
pilkahtava kyynel,
mielikuvitus vainoajani kuvajainen.

Ontuva vertaus rikottuun sydämeen,
silti se huoli,
amorin tyhjä viini,
joko ohi on vaikutus nuolten."





On Thu, 08 Dec 2005 13:50:13 +0200, Juhani Laulajainen

Post by Juhani Laulajainen
Olisiko tässä käynyt niin, että tuossa alussa on runon idea, se joka pani
kirjoittamaan? Sitten on ruvettu kehittelemään tarinaa, selittämään tuota
alkua, purkautumaan - jolloin homma levisi käsiin. Kirjoittajan kannattaisi
lukea julkaistuja runoja, yrittää ymmärtää niistä joku täysin - nähdä miten
tiivis se on, kuin kuva, monimerkityksinen, ahaa-elämyksen tarjoava, ei
yhtään turhaa sanaa. Runo pyrkii muuhun kuin oman angstin holtittomaan
purkamiseen, nimittäin avaamaan lukijan silmät ja olemaan kauneuselämys.

Post by cind
ei enää ikinä satu,
osu sydämeen isku,
pimeän varjoista nousevat kasvot,
jotka hykertävät hersyen että : "kuole" ja
käänny sitten pois juuri ennen kyyneleitä.
minulla on tie ja meidän tekemä viitta,
se kertoo yhdestä paikasta jossa on oma kulta,
eikä siellä pieneen satu..
seison kukkulalla pieni reppu kädessäni ja lähden,
minä en vain sitä ikinä osannut... minkä tähden, vain minä jään.
sinuun sattuu silti.
sinuun tulee aina sattumaan.
tyhmä, kasva isoksi ja opi odottamaan sitä.
siitä tulee osa elämää ja sinä kärsit kunnes sinuun sattuu.
eikä vain sinuun vaan sinun sydämesi käryää kunnes siihen ei enään satu.
sinuun, .. heitän peilini pois, ehkä sieltä katsonut tajusi.
siihen kurjaan joka haaveilee ilosta ja siitä miten kaikki mitä hän
puhuu, se putoaa maahan ja kasvaa rautaiseksi muistomerkiksi,
ja ne toiset sanat, ne näyttävät tätä kohtausta niityllä yhä uudestaan ja
uudestaan...
--
Using Opera's revolutionary e-mail client: http://www.opera.com/mail/

[Juhani Laulajainen]

Alempana yritän tiivistää säkeitten (niissä on paljon toistoa)
ajatussisällön.

Post by cind
Satu ei, koske koskaan,
vain tie vei,
eteen elämän,
joka lupasi kaiken,
jätti olon näteimmän.
Satu ei, koske koskaan,
sain elämän elää,
särkyy se silti kauneinkin.

ELÄMÄ ON TÄYNNÄ PETTÄVIÄ LUPAUKSIA.

Post by cind
Siellä peilissä tuijotat,
sinuun sattuu,
se sattuu.
Siellä tielläsi valitat,
silti matka jatkuu,
se sattuu.
Kuole ei, pakene koskaan,
tunne ikävin,
pelko.
Kuihdu ei, sanat rakkaat,
sanasi sinun,
vai pirun.
Hersyvä ilkeä nauru leijumaan,
kääntyvä pää,
pilkahtava kyynel,
mielikuvitus vainoajani kuvajainen.

MUISTAN AINA PIRULLISEN RAKKAAT SANASI.

Post by cind
Ontuva vertaus rikottuun sydämeen,
silti se huoli,
amorin tyhjä viini,
joko ohi on vaikutus nuolten."

[cind]

En ymmärrä miksi pitäisi noin radikaalisti lyhentää?
Vihjeen kyllä....


Ehkä tarina voisi kasvaa itsessään, miten muhin ei näyttänyt sattuvan :)



On Mon, 12 Dec 2005 12:20:53 +0200, Juhani Laulajainen

Post by Juhani Laulajainen
Alempana yritän tiivistää säkeitten (niissä on paljon toistoa)
ajatussisällön.

Post by cind
Satu ei, koske koskaan,
vain tie vei,
eteen elämän,
joka lupasi kaiken,
jätti olon näteimmän.
Satu ei, koske koskaan,
sain elämän elää,
särkyy se silti kauneinkin.

ELÄMÄ ON TÄYNNÄ PETTÄVIÄ LUPAUKSIA.