Simo Pahula
2005-06-20 05:55:35 UTC
Uusin tekstini. Kotisivut ovat muuttuneet aktiivisemmin päivittyviksi.
Eli uutta luettavaa tulossa. http://personal.inet.fi/koti/simo.pahula
MATKAAJA
------------------------------------------------
(C) Simo Pahula 2005
------------------------------------------------
Ei niin vilkkaan tien varressa kävelee mies määrätietoisesti
eteenpäin polttaen rasiansa viimeistä tupakkaa. Sytytin sai lentää
ojaan. Hän on hoikahko, iältään vähän päälle kolmenkymmenen
oleva mies jonka päälaelta on alkanut jo hiukset häviämään
tulevaa kaljua enteillen. Päällään hänellä on Adidakset, musta
verkkapuku raitoineen. Jalassaan harmaat lenkkarit. Hänen kasvonsa
eivät ole mitenkään kauniit. Partaa ei ole kaiketi ajettu sen
jälkeen kun hän vielä välitti ulkonäöstään.
Ne harvat autoilijat jotka ovat menneet hänen ohitseen, ovat saaneet
huudattaa äänitorveaan, sillä tämä mies ei jaksa enää
välittää omasta paikastaan maantiellä. Oliko se nyt oikea vai vasen
reuna oikea paikka jalankulkijalle? Vai käykö hänen valitsema
keskiviiva? Ne ovat kuitenkin vain kysymyksiä, joilla ei hän vaivaa
mieltänsä - kulkee vaihdellen niitä vaihtoehtoja. Samoin on tehnyt
teiden kohdalla. Hän lähti kotikylästään kävelemään tietä
pitkin. Tutut reitit muuttuivat tuntemattomiksi. Hän ei välitä
siitä.
Tie on nyt pitkä soratie, vähänliikennöity väylä pitkin
syrjäseutuja. Taivas on pilvessä kuten sääennuste kertoi heille
joita asia kiinnosti. Luvassa on sadekuuroja. Pilvistä sekä tuulista.
Lämpötila on päivällä 12 - 15 astetta ja yöllä 3 - 10 astetta,
alavilla mailla hallanvaara.
Nyt mies on kävellyt jo monta kilometriä aina vaihdellen tietä
mieltymyksensä mukaan johdatellen itsensä eksymään. Hän ei enää
tunne näitä seutuja. Hänellä ei ole rahaa mukanaan, eikä
kännykkää. Mutta miestä ei mitenkään paina niiden tavaroiden
puute. Hän on päättänyt kadota. Itse asiassa se on jo onnistunut
aika hyvin. Mies nimittäin liftasi tultuaan päätien varteen ja
pääsikin 180 kilometriä eteenpäin tuntemattoman kyydissä sille
huoltoaselle, lähelle sitä kylää joka sovittiin matkan
päätepisteeksi. Siellä hän nautti kahvit tuon tuntemattoman kanssa,
olihan se juttu lentänyt matkalla ja sitä oli niin kiva jatkaa että
kuski tarjosi ne virvokkeet. Sitten he erosivat, hyvästelivät ja
jatkoivat matkaansa. Toisen perävalot hävisivät sumuun ja toinen
kääntyi pienemmälle maantielle lukematta kyltistä sitä, että
minne se tie vie. Tiedolle ei ole mitään käyttöä.
Tulee ilta ja hän poistuu tieltä ojan ylitse istumaan sille kivelle
jonka hän näki tieltä. Sieltä hän jää katsomaan sitä tietä.
Tuuli alkaa käymään rajumpana sekä lämpötila menee alas. Ei se
pelota häntä yhtään. Sillä tänään hän on aikonut todellakin
vain hävitä pois. Hän jatkaa matkaansa vielä muutaman kilometrin,
kunnes tulee joku joki vastaan. Hän poistuu tieltä ja menee
vesistöön - kastelee vaatteensa käyden kokonaan pinnan alla. Vesi on
kylmää, muttei se häntä estä tekemästä tätä. Vastarannalta
hän nousee takaisin tielle ja jatkaa matkaansa. Nyt tosin palellen ja
tietäen, ettei ensi yöstä selviä. Nälkä alkaa jälleen muistuttaa
olemassaolostaan. Märät vaatteet sekä kylmä tuuli voisivat lopettaa
voimat keskelle pelto-aukeaa. Hän alkaa suunnittelemaan loppuaan.
sitä voisi kaataa itsensä vaikka kynnettyyn peltoon jossa viime
viikkoisten sateiden jäljiltä on vielä mutakuoppia, siinä
likaantuisi sen viimeisen kerran. Ajatus miellyttää häntä. Sitä
voisi vielä paskata vaatteensa tosi pahasti.
Mies tekee sen, hän poistuu tieltä ja asettuu makuulle mutaan -
kierii pari kertaa ympäri ja sen tehtyään verkkapuku ei ole enää
puhtaan musta. Mutta asia ei häiritse häntä. Tie kutsuu jälleen
kulkijaa ja hän taivaltaa sitä sen peltoaukean laitaan missä metsä
valtaa alaa. Mies suuntaa metsää ja alkaa rämpimään sitä pitkin
syvemmälle pimeään tuntemattomaan. Välillä hän kompastuu puun
juureen, muttei senkään anna itseään lannistaa. Alkaa satamaan
vettä kun hän on jäänyt maahan makaamaan koska ei jaksa enää
välittää mistään.
Tietä pitkin ajaa auto, Väylän molempia laitoja koristaa musta
metsä. Väsynyt ajaja tähyilee tietä, tuulilasinpyyhkijät tekevät
työtänsä sillä on alkanut satamaan rankemmin. Kohta tämäkin sade
muuttuu rännäksi ja se tekee ajokelista huonon. Autosta ei jää
muuta jälkeä, kuin sateeseen häviävät takavalot. Ja sitten on
jälleen hämärää.
Viimeisillä voimillaan mies raahautuu sopivatn puun luokse, jota
pystyy käyttämään itsensä nostamiseen ylös. Maisemasta eroittaa
vielä jotain, ne kaikkein vaaleimmat kohdat. Hänen edessään
siintää harmaa läikkä. Mies tajuaa sen joksikin vesistöksi ja hän
tekee silloin päätöksensä. Hän raahaa nälän heikentämän
ruhonsa kohti rantaa. Mies ei kadu hetkeäkään. Hän on eksynyt ja
tietää ettei enää selviäisi. Pian hän on rantarisukossa, mies
huokaa ja kaataa itsensä veteen. Vesi onviileätä ja ohuiden
vaatteiden läpi sen jäykistävä vaikutus vetää hänet nopeasti
hengettömäksi.
Tulee aamu. Valo siivilöityy paksujen pilvien läpi risukkoon - pienen
järven rantaan. Rantarisujen alla voi havaita jotain mustaa,
Verkkapuku on puoliksi veden alla ja sen sisällä makaa sininen mies.
Häntä ei varmaankaan täältä löydetä heti. Ja kun löydetään,
niin alkaa kysymykset. Ehkä joku lööppikin tulossa.
Mutta nyt, ennen mediaa ja löytymistä - kaikki on hiljaista ja
rauhallista. Tulee uusi päivä.
Eli uutta luettavaa tulossa. http://personal.inet.fi/koti/simo.pahula
MATKAAJA
------------------------------------------------
(C) Simo Pahula 2005
------------------------------------------------
Ei niin vilkkaan tien varressa kävelee mies määrätietoisesti
eteenpäin polttaen rasiansa viimeistä tupakkaa. Sytytin sai lentää
ojaan. Hän on hoikahko, iältään vähän päälle kolmenkymmenen
oleva mies jonka päälaelta on alkanut jo hiukset häviämään
tulevaa kaljua enteillen. Päällään hänellä on Adidakset, musta
verkkapuku raitoineen. Jalassaan harmaat lenkkarit. Hänen kasvonsa
eivät ole mitenkään kauniit. Partaa ei ole kaiketi ajettu sen
jälkeen kun hän vielä välitti ulkonäöstään.
Ne harvat autoilijat jotka ovat menneet hänen ohitseen, ovat saaneet
huudattaa äänitorveaan, sillä tämä mies ei jaksa enää
välittää omasta paikastaan maantiellä. Oliko se nyt oikea vai vasen
reuna oikea paikka jalankulkijalle? Vai käykö hänen valitsema
keskiviiva? Ne ovat kuitenkin vain kysymyksiä, joilla ei hän vaivaa
mieltänsä - kulkee vaihdellen niitä vaihtoehtoja. Samoin on tehnyt
teiden kohdalla. Hän lähti kotikylästään kävelemään tietä
pitkin. Tutut reitit muuttuivat tuntemattomiksi. Hän ei välitä
siitä.
Tie on nyt pitkä soratie, vähänliikennöity väylä pitkin
syrjäseutuja. Taivas on pilvessä kuten sääennuste kertoi heille
joita asia kiinnosti. Luvassa on sadekuuroja. Pilvistä sekä tuulista.
Lämpötila on päivällä 12 - 15 astetta ja yöllä 3 - 10 astetta,
alavilla mailla hallanvaara.
Nyt mies on kävellyt jo monta kilometriä aina vaihdellen tietä
mieltymyksensä mukaan johdatellen itsensä eksymään. Hän ei enää
tunne näitä seutuja. Hänellä ei ole rahaa mukanaan, eikä
kännykkää. Mutta miestä ei mitenkään paina niiden tavaroiden
puute. Hän on päättänyt kadota. Itse asiassa se on jo onnistunut
aika hyvin. Mies nimittäin liftasi tultuaan päätien varteen ja
pääsikin 180 kilometriä eteenpäin tuntemattoman kyydissä sille
huoltoaselle, lähelle sitä kylää joka sovittiin matkan
päätepisteeksi. Siellä hän nautti kahvit tuon tuntemattoman kanssa,
olihan se juttu lentänyt matkalla ja sitä oli niin kiva jatkaa että
kuski tarjosi ne virvokkeet. Sitten he erosivat, hyvästelivät ja
jatkoivat matkaansa. Toisen perävalot hävisivät sumuun ja toinen
kääntyi pienemmälle maantielle lukematta kyltistä sitä, että
minne se tie vie. Tiedolle ei ole mitään käyttöä.
Tulee ilta ja hän poistuu tieltä ojan ylitse istumaan sille kivelle
jonka hän näki tieltä. Sieltä hän jää katsomaan sitä tietä.
Tuuli alkaa käymään rajumpana sekä lämpötila menee alas. Ei se
pelota häntä yhtään. Sillä tänään hän on aikonut todellakin
vain hävitä pois. Hän jatkaa matkaansa vielä muutaman kilometrin,
kunnes tulee joku joki vastaan. Hän poistuu tieltä ja menee
vesistöön - kastelee vaatteensa käyden kokonaan pinnan alla. Vesi on
kylmää, muttei se häntä estä tekemästä tätä. Vastarannalta
hän nousee takaisin tielle ja jatkaa matkaansa. Nyt tosin palellen ja
tietäen, ettei ensi yöstä selviä. Nälkä alkaa jälleen muistuttaa
olemassaolostaan. Märät vaatteet sekä kylmä tuuli voisivat lopettaa
voimat keskelle pelto-aukeaa. Hän alkaa suunnittelemaan loppuaan.
sitä voisi kaataa itsensä vaikka kynnettyyn peltoon jossa viime
viikkoisten sateiden jäljiltä on vielä mutakuoppia, siinä
likaantuisi sen viimeisen kerran. Ajatus miellyttää häntä. Sitä
voisi vielä paskata vaatteensa tosi pahasti.
Mies tekee sen, hän poistuu tieltä ja asettuu makuulle mutaan -
kierii pari kertaa ympäri ja sen tehtyään verkkapuku ei ole enää
puhtaan musta. Mutta asia ei häiritse häntä. Tie kutsuu jälleen
kulkijaa ja hän taivaltaa sitä sen peltoaukean laitaan missä metsä
valtaa alaa. Mies suuntaa metsää ja alkaa rämpimään sitä pitkin
syvemmälle pimeään tuntemattomaan. Välillä hän kompastuu puun
juureen, muttei senkään anna itseään lannistaa. Alkaa satamaan
vettä kun hän on jäänyt maahan makaamaan koska ei jaksa enää
välittää mistään.
Tietä pitkin ajaa auto, Väylän molempia laitoja koristaa musta
metsä. Väsynyt ajaja tähyilee tietä, tuulilasinpyyhkijät tekevät
työtänsä sillä on alkanut satamaan rankemmin. Kohta tämäkin sade
muuttuu rännäksi ja se tekee ajokelista huonon. Autosta ei jää
muuta jälkeä, kuin sateeseen häviävät takavalot. Ja sitten on
jälleen hämärää.
Viimeisillä voimillaan mies raahautuu sopivatn puun luokse, jota
pystyy käyttämään itsensä nostamiseen ylös. Maisemasta eroittaa
vielä jotain, ne kaikkein vaaleimmat kohdat. Hänen edessään
siintää harmaa läikkä. Mies tajuaa sen joksikin vesistöksi ja hän
tekee silloin päätöksensä. Hän raahaa nälän heikentämän
ruhonsa kohti rantaa. Mies ei kadu hetkeäkään. Hän on eksynyt ja
tietää ettei enää selviäisi. Pian hän on rantarisukossa, mies
huokaa ja kaataa itsensä veteen. Vesi onviileätä ja ohuiden
vaatteiden läpi sen jäykistävä vaikutus vetää hänet nopeasti
hengettömäksi.
Tulee aamu. Valo siivilöityy paksujen pilvien läpi risukkoon - pienen
järven rantaan. Rantarisujen alla voi havaita jotain mustaa,
Verkkapuku on puoliksi veden alla ja sen sisällä makaa sininen mies.
Häntä ei varmaankaan täältä löydetä heti. Ja kun löydetään,
niin alkaa kysymykset. Ehkä joku lööppikin tulossa.
Mutta nyt, ennen mediaa ja löytymistä - kaikki on hiljaista ja
rauhallista. Tulee uusi päivä.