Simo Pahula
2005-11-25 13:38:06 UTC
Hei. Tässä uusin - tyylini mukainen - teksti_
---------------------
LEvotTOmuuDEN ÄärIRajOiLLa
AUTTAKAA MINUA!
Kuule, ei sinua voi enää auttaa mitenkään..
Miksi.. tämän.. on.. lo.. loputtava.. juuri.. n.. nyt. . ?
-Kuolinaika 33.03.2019, 25:21
En.. tah.. tahdo.. kuolla..
On viides yö jo. On viides nukkumaton yö takanani ja tiedän niiden olevan
vasta tulossa. Ne tulevat.. voi ei.. miksi taas jälleen he tulevat tänne ja
ristiinnaulitsevat ruumiini. Ei täällä keitään murhata, minä olen sekasin
näistä nukkumattomista öistä. Ruumiini on äärirajoillaan, aivoni eivät toimi
enää kunnolla. Hyvä jos pystyy liikkuttamaan raajojaan.
Taas.. tämä kofeiinimäärä alkaa jo haittaamaan sydämmeni toimintaa. Kohta..
Pian.. se lakkaa olemasta. Se häipyy minusta pois. . ELÄMÄ!
Kuka minä olen? -Ei tietoa. Missä minä olen? -Ei tietoa. Mitä tai mikä minä
olen? -Ei tietoa.. Pystynkö nukahtamaan? -Ei tietoa. Ei tietoa. Ei tietoa.
Ei muuta tietoa kuin se, että tältä varmaan tuntuu se kuoleminen. Kyllä..
tältä.. se.. sitten.. nyt.. tuntuu..
MINULLA ON KYLMÄ! Tunnen veren seisahtelevan suonissani. Näköni sumenee.
Nälkä säätelee tajuntaani. Kipu.. Sekavuus..
Kuljen valoa kohti.. valotunnelin päässä kuuluu musiikia, diskovalot
vilkkuvat.. Täällä on naisia nahkaasuissa hinkkaamassa itseään
metallitankoja vastaan. He tanssivat ja heidän silmissään ei ole iristä,
pelkkää valkoista. Muodonmuutos, he muuttuvat leijoniksi ja sitovat minut
raajoistani kiinni repimislaitteeseen jonka tarkoituksena on repiä minut
kappaleiksi. En tunne kipua, vaikka alan revetä kappaleiksi suuren
peilipallon alla. Sielu pääsee vapaaksi ruumiin räjähtäessä tuhansiksi
paloiksi. Nousen ylös, ylösnuosemus. Kyllä, tämä on ylösnuosemukseni.
Alhaalla on vain petoja, jotka raatelevat sen, mikä kerran oli kehoni.
Ylhäällä olevassa pinnassa on neliönmuotoinen aukko jonne minä nousen. Sen
lähestyminen pelottaa minua, en hallitse nousemistani. Tämä on
hallitsematonta nousua. Ympärilläni välkkyy saatanalliset revontulet,
virvatulet sekä kuolleiden ihmiset kasvot. He katsovat minua kasvoilleen
sulaneilla silmillään. Tuo miljoonan silmäparin tuijotus tuo minulle vain
lohdun tunteen. Vaikka minä putoan ilmeisesti vauhdillä ylös, kohden sitä
aukkoa, tuntuu siltä että pysyn paikallani. Alhaalta alkaa satamaan punaista
nestettä. Olen nyt lähempänä aukkoa ja sieltä kuuluu kuorolaulua, en ole
koskaan kuullut näin kaunista ääntä. Minä siirryin toiselle puolelle.
Aukon toisella puolella on kuin toinen maailma, enkelikuoroksi kuulevani
ääni onkin vain kuvitelmaa. Sillä en näe mitään, mutta tunnen että siellä on
jotain. Täällä ei ole valoa, eikä pimeää.
Täällä ei ole mitään muuta kuin hyvä olla.
--------------------------------------------------
---------------------
LEvotTOmuuDEN ÄärIRajOiLLa
AUTTAKAA MINUA!
Kuule, ei sinua voi enää auttaa mitenkään..
Miksi.. tämän.. on.. lo.. loputtava.. juuri.. n.. nyt. . ?
-Kuolinaika 33.03.2019, 25:21
En.. tah.. tahdo.. kuolla..
On viides yö jo. On viides nukkumaton yö takanani ja tiedän niiden olevan
vasta tulossa. Ne tulevat.. voi ei.. miksi taas jälleen he tulevat tänne ja
ristiinnaulitsevat ruumiini. Ei täällä keitään murhata, minä olen sekasin
näistä nukkumattomista öistä. Ruumiini on äärirajoillaan, aivoni eivät toimi
enää kunnolla. Hyvä jos pystyy liikkuttamaan raajojaan.
Taas.. tämä kofeiinimäärä alkaa jo haittaamaan sydämmeni toimintaa. Kohta..
Pian.. se lakkaa olemasta. Se häipyy minusta pois. . ELÄMÄ!
Kuka minä olen? -Ei tietoa. Missä minä olen? -Ei tietoa. Mitä tai mikä minä
olen? -Ei tietoa.. Pystynkö nukahtamaan? -Ei tietoa. Ei tietoa. Ei tietoa.
Ei muuta tietoa kuin se, että tältä varmaan tuntuu se kuoleminen. Kyllä..
tältä.. se.. sitten.. nyt.. tuntuu..
MINULLA ON KYLMÄ! Tunnen veren seisahtelevan suonissani. Näköni sumenee.
Nälkä säätelee tajuntaani. Kipu.. Sekavuus..
Kuljen valoa kohti.. valotunnelin päässä kuuluu musiikia, diskovalot
vilkkuvat.. Täällä on naisia nahkaasuissa hinkkaamassa itseään
metallitankoja vastaan. He tanssivat ja heidän silmissään ei ole iristä,
pelkkää valkoista. Muodonmuutos, he muuttuvat leijoniksi ja sitovat minut
raajoistani kiinni repimislaitteeseen jonka tarkoituksena on repiä minut
kappaleiksi. En tunne kipua, vaikka alan revetä kappaleiksi suuren
peilipallon alla. Sielu pääsee vapaaksi ruumiin räjähtäessä tuhansiksi
paloiksi. Nousen ylös, ylösnuosemus. Kyllä, tämä on ylösnuosemukseni.
Alhaalla on vain petoja, jotka raatelevat sen, mikä kerran oli kehoni.
Ylhäällä olevassa pinnassa on neliönmuotoinen aukko jonne minä nousen. Sen
lähestyminen pelottaa minua, en hallitse nousemistani. Tämä on
hallitsematonta nousua. Ympärilläni välkkyy saatanalliset revontulet,
virvatulet sekä kuolleiden ihmiset kasvot. He katsovat minua kasvoilleen
sulaneilla silmillään. Tuo miljoonan silmäparin tuijotus tuo minulle vain
lohdun tunteen. Vaikka minä putoan ilmeisesti vauhdillä ylös, kohden sitä
aukkoa, tuntuu siltä että pysyn paikallani. Alhaalta alkaa satamaan punaista
nestettä. Olen nyt lähempänä aukkoa ja sieltä kuuluu kuorolaulua, en ole
koskaan kuullut näin kaunista ääntä. Minä siirryin toiselle puolelle.
Aukon toisella puolella on kuin toinen maailma, enkelikuoroksi kuulevani
ääni onkin vain kuvitelmaa. Sillä en näe mitään, mutta tunnen että siellä on
jotain. Täällä ei ole valoa, eikä pimeää.
Täällä ei ole mitään muuta kuin hyvä olla.
--------------------------------------------------
--
==============================
T.Simo Pahula
http://personal.inet.fi/koti/simo.pahula - Kirjoitan, siis olen
==============================
T.Simo Pahula
http://personal.inet.fi/koti/simo.pahula - Kirjoitan, siis olen