Simo Pahula
2005-08-19 08:07:07 UTC
Viimein on tekstiarkistooni tullut uutta tekstiä.
Ja tässä se uusin:
-----------------------------------------
VÄLITUNTI
Meillä oli tunnilla sellainen välituntimainen tauko, kun opettajan
piti noutaa luokkaan televisio viereisestä luokasta. Kun hän oli
mennyt, niin eturivissä istuneen Kaisan matkapuhelin soi ja luokka
hiljentyi kuuntelemaan. Jotain oli ilmeisesti tapahtunut, jotain pahaa.
Sen luimme Kaisan eleistä. Opettaja tuli television kanssa sisään,
kun tyttö sai sanottua uutisensa joka kosketti koko ryhmää:
"Markku on kuollut"
Hän sanoi sen lopettettuaan puhelun. Lause ei ollut tarkoitettu
kenellekkään, mutta se täytti koko huoneen. Vaikka olikin sanottu
tavallisella mutta vapisevalla puheäänellä. Me katselimme toisiimme
epäuskoisina. Kaisa pyysi lupaa poistua itkemään, hän oli ollut
Markun tyttöystävä ja siksi Markun perhe olikin soittanut uutisen
hänelle. Opettaja, joka oli jättänyt television heti oven eteen
kuulessaan uutiset, antoi luvan. Kaisa halusi nyt olla yksin, mutta
silti Tanja lähti hänen mukaansa lohduttamaan. He olivat parhaita
kavereita.
Tilanne alkoi pikkuhiljaa palautumaan oikeisiin normeihin, no ainakin
yritys oli kova. Sitä tunnelmaa, mikä oli ollut ennen puhelua - sitä
ei enää voisi tavoittaa mistään. Tieto Markun kuolemasta oli
herättänyt paljon tunteita läsnäolioissa. Jotkut heistä olivat
olleet oikein läheisiä Markkuun ja toiset vain tuttavina. Silti hän
oli ollut osa meidän ryhmäämme jo 2 vuotta.
Sähkökellon viisari liikahti. Tuota kolahdusta seurasi yhä sitä
hiljaisuutta mikä oli kuulunut edellisen puheen jälkeisessä tilassa.
Ihmisiä, 8 kappaletta. He olivat hiljaa. Opetustilanne oli loppunut
tuohon puheluun. Maikka ei enää tahtonut opettaa sillä Markku oli
ollut opettajan suosikkeja lähinnä luokan ilopillerin vuoksi. Se oli
hän. Nyt ei kukaan tiennyt mitä pitäisi sanoa. Oli hiljaista.
Viimein takarivistä kuului varovainen kysymys.
"Miten, kuinka ja miksi?"
Ainoa vastaus oli jälleen sähkökellon kolahdus. Kaikki kyllä
tiesivät että miten asiat olivat. Sitä oli 5 heistä edellisenä
iltana ollut todistamassa. Ja tänä aamuna kertoneet siitä muille.
Markku oli joutunut sairaalaan. Hän oli kävellyt auton alle. Ei
tietoa siitä, että oliko kyseessä onnettomuus vaiko tarkoin harkittu
teko. Kumpikin vaihtoehto tuntui paikallaolioista pahalta ajatella.
"Markku on kuollut. Mä tiedän mikä se oli. että mikä se oli.."
Viimein kuului toisaalta takarivistä. Katseet kääntyivät. Viisari
kolahti jälleen eteenpäin. Puhuja oli Pete, Markun hyviä kavereita.
"Se oli tahallinen teko. Markku oli kertonut aikeistaan minulle jo
toissapäivänä, oikeastaan jo viime viikolla. Se tappoi itsensä."
Tällä kertaa ei hiljaisuus pysynyt samana. Alettiin kyselemään
tarkemmin syistä. Siis salaisuus piti kertoa. Paljastui että Markku
oli saanut tietää sairaalassa oleessaan että oli sairaampi mitä oli
luullut. Markulla oli ollut jo pitkään yskää. Hän oli pitänyt
sitä vain ohimenevänä haittana. Mutta se oli vaikuttanut
sydänlihaksen toimintaan. Markun suvussa oli sydänvikoja ja nyt
Markun oli lääkärin mukaan otettava iisimmin, jos tahtoi pysyä
hengissä. Hänet pantiin ohitusleikkausjonoon. Ja se puolestaan oli
torpedoinut kaiken - Markun suunnitelmat ja haaveet olivat kaatuneet.
Sillä tilanne ei sallinut urheilemista. Hän ei saisi enää vaellella
erämaissa. Markku rakasti niitä. Siksi myös elämänhalu haihtui. Ei
voisi enää olla erämaaopas.
Kaisa tuli takaisin sisään Tanja vanavedessään. Pete sanoi hänelle
kertoneensa luokalle Markun tilanteen. Kaisa oli rauhoittunut kylliksi,
että pystyi kertomaan sen, mitä oli tapahtunut eilen kun hän oli
ollut Markun kanssa.
Radiossa kerrottu joutsenista jotka olivat jäätyneet kiinni lampeen
ja kuolleet siihen. Markku oli ollut kotonaan yksin ja kuultuaan tuon
hänelle oli tullut huono olo, eläinrakas kun oli. Joutsenet olivat
jäätyneen jaloistaan kiinni. Ne olivat pakokauhun vallassa
yrittäneet varmaan päästä irti - tuloksetta. Tuon jälkeen Markku
oli kertonut Kaisalle totuuden tilanteestaan.
Tuli hiljaista, kukaan ei osannut sanoa mitään, Minä lähdin
ensimmäisenä halaamaan Kaisaa, antamaan osanottoni. Koko muu luokka -
opettaja mukaanlukien - seurasi esimerkkiäni. Sähkökellon viisari
kolahti näyttämään, että tunti olisi ohitse.
------------------------------------------------
http://personal.inet.fi/koti/simo.pahula
Ja tässä se uusin:
-----------------------------------------
VÄLITUNTI
Meillä oli tunnilla sellainen välituntimainen tauko, kun opettajan
piti noutaa luokkaan televisio viereisestä luokasta. Kun hän oli
mennyt, niin eturivissä istuneen Kaisan matkapuhelin soi ja luokka
hiljentyi kuuntelemaan. Jotain oli ilmeisesti tapahtunut, jotain pahaa.
Sen luimme Kaisan eleistä. Opettaja tuli television kanssa sisään,
kun tyttö sai sanottua uutisensa joka kosketti koko ryhmää:
"Markku on kuollut"
Hän sanoi sen lopettettuaan puhelun. Lause ei ollut tarkoitettu
kenellekkään, mutta se täytti koko huoneen. Vaikka olikin sanottu
tavallisella mutta vapisevalla puheäänellä. Me katselimme toisiimme
epäuskoisina. Kaisa pyysi lupaa poistua itkemään, hän oli ollut
Markun tyttöystävä ja siksi Markun perhe olikin soittanut uutisen
hänelle. Opettaja, joka oli jättänyt television heti oven eteen
kuulessaan uutiset, antoi luvan. Kaisa halusi nyt olla yksin, mutta
silti Tanja lähti hänen mukaansa lohduttamaan. He olivat parhaita
kavereita.
Tilanne alkoi pikkuhiljaa palautumaan oikeisiin normeihin, no ainakin
yritys oli kova. Sitä tunnelmaa, mikä oli ollut ennen puhelua - sitä
ei enää voisi tavoittaa mistään. Tieto Markun kuolemasta oli
herättänyt paljon tunteita läsnäolioissa. Jotkut heistä olivat
olleet oikein läheisiä Markkuun ja toiset vain tuttavina. Silti hän
oli ollut osa meidän ryhmäämme jo 2 vuotta.
Sähkökellon viisari liikahti. Tuota kolahdusta seurasi yhä sitä
hiljaisuutta mikä oli kuulunut edellisen puheen jälkeisessä tilassa.
Ihmisiä, 8 kappaletta. He olivat hiljaa. Opetustilanne oli loppunut
tuohon puheluun. Maikka ei enää tahtonut opettaa sillä Markku oli
ollut opettajan suosikkeja lähinnä luokan ilopillerin vuoksi. Se oli
hän. Nyt ei kukaan tiennyt mitä pitäisi sanoa. Oli hiljaista.
Viimein takarivistä kuului varovainen kysymys.
"Miten, kuinka ja miksi?"
Ainoa vastaus oli jälleen sähkökellon kolahdus. Kaikki kyllä
tiesivät että miten asiat olivat. Sitä oli 5 heistä edellisenä
iltana ollut todistamassa. Ja tänä aamuna kertoneet siitä muille.
Markku oli joutunut sairaalaan. Hän oli kävellyt auton alle. Ei
tietoa siitä, että oliko kyseessä onnettomuus vaiko tarkoin harkittu
teko. Kumpikin vaihtoehto tuntui paikallaolioista pahalta ajatella.
"Markku on kuollut. Mä tiedän mikä se oli. että mikä se oli.."
Viimein kuului toisaalta takarivistä. Katseet kääntyivät. Viisari
kolahti jälleen eteenpäin. Puhuja oli Pete, Markun hyviä kavereita.
"Se oli tahallinen teko. Markku oli kertonut aikeistaan minulle jo
toissapäivänä, oikeastaan jo viime viikolla. Se tappoi itsensä."
Tällä kertaa ei hiljaisuus pysynyt samana. Alettiin kyselemään
tarkemmin syistä. Siis salaisuus piti kertoa. Paljastui että Markku
oli saanut tietää sairaalassa oleessaan että oli sairaampi mitä oli
luullut. Markulla oli ollut jo pitkään yskää. Hän oli pitänyt
sitä vain ohimenevänä haittana. Mutta se oli vaikuttanut
sydänlihaksen toimintaan. Markun suvussa oli sydänvikoja ja nyt
Markun oli lääkärin mukaan otettava iisimmin, jos tahtoi pysyä
hengissä. Hänet pantiin ohitusleikkausjonoon. Ja se puolestaan oli
torpedoinut kaiken - Markun suunnitelmat ja haaveet olivat kaatuneet.
Sillä tilanne ei sallinut urheilemista. Hän ei saisi enää vaellella
erämaissa. Markku rakasti niitä. Siksi myös elämänhalu haihtui. Ei
voisi enää olla erämaaopas.
Kaisa tuli takaisin sisään Tanja vanavedessään. Pete sanoi hänelle
kertoneensa luokalle Markun tilanteen. Kaisa oli rauhoittunut kylliksi,
että pystyi kertomaan sen, mitä oli tapahtunut eilen kun hän oli
ollut Markun kanssa.
Radiossa kerrottu joutsenista jotka olivat jäätyneet kiinni lampeen
ja kuolleet siihen. Markku oli ollut kotonaan yksin ja kuultuaan tuon
hänelle oli tullut huono olo, eläinrakas kun oli. Joutsenet olivat
jäätyneen jaloistaan kiinni. Ne olivat pakokauhun vallassa
yrittäneet varmaan päästä irti - tuloksetta. Tuon jälkeen Markku
oli kertonut Kaisalle totuuden tilanteestaan.
Tuli hiljaista, kukaan ei osannut sanoa mitään, Minä lähdin
ensimmäisenä halaamaan Kaisaa, antamaan osanottoni. Koko muu luokka -
opettaja mukaanlukien - seurasi esimerkkiäni. Sähkökellon viisari
kolahti näyttämään, että tunti olisi ohitse.
------------------------------------------------
http://personal.inet.fi/koti/simo.pahula