Saketzu
2008-01-12 17:47:28 UTC
Toinen kehäpäätelmä
(c) Saketzu 2008
- millaista on mielenvikaisen rakkaus, onko se sairasta? -
- vai onko se yhtä kaunista kuin muukin rakkaus? -
- onko sitä sittenkään olemassa? mitä on todellisuus? -
- vähemmän delikaattia sanataidetta ja kosmista hyökyaaltoa
astrofysiikan filosofisissa sfääreissä. se tulee syvältä.
1. Introitus
Inhaloituani okkasionaalisesti konventionani eksistoivan
stimulanttisen ammoniumkloridin nasaalisesti ministeeriumin
installoima
otsalohkoimplantti suggestoi pihvimäistä ylhäisyyttämme
transportoitumaan toisaalle; spiraaliuniversumiin.
Vaporisoiduin astro-galaktisesti singulaariseen kvasaaripilveen
psykoeksistenssini diffraktoituessa paraabeliformaaliseksi venyessään
perässäni joustavana substanssina. Tällainen astraalinen taipumisilmiö
on valon nopeuden ylittyessä aivan konventionaalista.
Pihvimäinen ylhäisyytemme asettui katatoniseen vakautumistilaan
ionikentän siristessä jalokivimäisesti pihviaivojen ympärillä. Se
näytti
kuin joka puolelta ympäröivä, ohut timanttikehä olisi levitoinut pääni
ympärillä emittoiden korkealta helisevää, kuulasta tuulikellomaista
ääntä.
Tämä universumi oli viisiulotteinen; saatoin siis observoida
syntymäuniversumini itselleni primäärisesti kiinnostavan alueen,
Linnunradan galaksin tapahtumia. Kumulatiivisesti spiraaliuniversumia
hallitsevan konsernin regulaatio ohjasi interaktiot tapahtumaan
paranormaalin psykokineettisen konseptin mukaisesti.
BZZ TÄSSÄ VAIHEESSA KIRJ0ITTAJA JOUTUI MIÆLI SZAIRAALAAN
Ö
Ö
Ö
Ö
Ö
Ö
Ö
Ö
Ö
- rinnakkaisessa aika-avaruusjatkumossa hän menikin suihkuun -
2. Kolossaalinen harmaus
Naksahdin helpotuksesta, kun suuttimesta luikerteli vain vettä
Zyklon-B:n asemasta. Anomaalinen kognitio vahvisti neutronien
värähtelytaajuuden vakautuneen turvalliselle frekvenssialueelle
sanitaatioprosessin tultua päätökseen.
Kävelen ulos. Kadulla on mielenosoitus, yli sata
palestiinalaishuiveihin trendikkäästi pukeutunutta rastatukkaista
aktivistia ja trukinlavoista, roskapöntöistä ja muusta irtaimesta
kyhätty barrikadi.
Väkijoukko huutaa iskulauseita ja heiluttelee kylttejään. Keskellä
heiluu agitaattori megafonin kanssa. "LIPPONEN PETKUTTAA KANSAA!
LIPPONEN PETKUTTAA", nuoret karjuvat, punkkua naukkaillaan vaivihkaa
takimmaisissa riveissä. Poliisi tarkkailee tilannetta, jotkut
heittelevät poliisia ja ohikulkijoita kohti tyhjiä oluttölkkejä.
Miten banaalia, ajattelin ja skippasin zarquonien orbitaaliseen
metropoliin painamalla niskassani sijaitsevaa integalaktista nappulaa.
Saatoin surffailla universumien välillä yhtä helposti kuin vaihtelisin
TV-kanavia, tosin tämä oli hieman psykedeelisempää.
3. Keltainen eminenssi
Zarquonien residenssissä saatoin nauttia hieman kultivoituneemmasta
ilmapiiristä. Ikosaedrin muotoisessa orbitaalisessa taidekeskuksessa
toimi illan esittelijänä markiisi de Dadazen. Aleatorinen
kvanttimekaanisella harmonisorilla generoitu kristallosfääri sirkuloi
visitöörien korvia ja tertiäärisiä akustiikka-havaitsimia.
Markiisi keräsi joukkomme ensimmäisen teoksen ympärille ja alkoi
auditoida hienostuneen foneettisella kosmisen ranskan dialektilla.
Primäärinen kompositio sisälsi halogeeneilla fasilitoidun älykkään
sublimaatin, jonka deuterium-ytimet luminoivat renderöityä hypermediaa
z-akselilla infiniittisiin matriiseihin. Räjäyttäen tajuntani,
suorastaan.
Seuraava kyberneettinen taideteos oli glasiaalisista
artefakteistaan
huolimatta vaikuttava installaatio ekstraterrestiaalisesta
kentaurista.
Mokomalla Tellus-planeetallamme olisi ollut kyseessä vain lattialla
jököttävä patsas, mutta täällä ulottuvuuksien välinen illusorinen
polarisaatio mahdollisti tajuntaa laajentavan fantasmagorian.
Kosminen tutorimme sivuutti viereisen, sinänsä ihan hienon
ultramariinilla viimeistellyn Berserkin. Skandinaavinen iteraatio
militaristisesta heeroksesta ei pihvimäistä ylhäisyyttämme saanut
kiinnostumaan, koska figuuri implikoi artistin, implisiittisen
diletantin, epätalenttisesta disabiliteetista kreatoida
eksplisiittistä
visiota koaguloituvan aivo-ektoplasman psykofyysisestä
metamorfoosista.
3. Blatantti elegia
Indeterminoitavan aberraation triggeröimä kollapsi pudottaa
pihvimäisen ylhäisyytemme takaisin talvisella kadulla kävelevän
mitäänsanomattoman näköisen miehen ruumiiseen.
Harmaa taivas riippuu rappeutuvien kivitalojen yläpuolella, autot
jurraavat loskan ja asvaltin keskellä loppumattomana virtana.
Äkillinen
vaihdos ankean urbaaniin Suomeen masentaa mieleni välittömästi,
laahustan hartiat lysyssä eteenpäin.
"Kenen maa tää on, kenen on tää kaupunki", toistelen mielessäni
ajatellen, että tämän kaiken tekijä on varmasti maailmankaikkeuden
tylsin ja harmain tyyppi, luovuuden täydellinen vastakohta. Skippaan.
4. Furioso
MEGABOOM! Rata ta ta ta ta piuu ZOinGg zaKRAK Blam Blam Blam
klik-klak pa pa pa pa dekakhzling... Kyyristelin keskellä romahtavia
betonikolosseja, räjähtäviä kranaatteja ja viuhuvia ohjuksia sekä
kimpoilevia luotisarjoja. Siellä täällä vilahteli vihertäviä
guerilloja
ja mustia hallituksen sotilaita, kaikki harmaan kivipölyn peitossa.
TeraBAUM! Joktoslam ta ta ta ta ta ta prrrr prrrr klik BOUM
brapapapapapapa! Rrrraappp pa pa pa EKSAPAM! Konepistoolit,
rynnäkkökiväärit, konekiväärit ja tarkkuuskiväärit pamahtelivat,
rakennuksia sortui ja ihmisiä jäi kaatuvien seinien alle. Kauempana
jurrasi panssarivaunu, takaani terroristit raahasivat raskasta
kertasinkoa. Aikamoista kyberpunk-settiä. Napalmi kärisee.
HehtoWOOM!! TsettaKRASH bRapApAPAPApapapa pa pa pa... GIGA-KLANG,
klik viuh rätätätätä! Sprojoing Blam Blam naks ziuu PAM. Wroom
wrrrooom
hyper-whirr, whirr GIGABOOOOOOM! Krak skreeech KHRAKHATAU!! ...
HHHHHH-hhhhhhhh hhhhh hhh hhhh HHHH HHHH hhHHHHHHHHH.
5. Kognitiivinen hasardi
Maailma feidautuu, Niki Noteva istuu nojatuolissaan siemaillen
konjakkia ja kuunnellen putkivahvistimellisesta magnetofonistaan
jatsia.
No, ei nyt jatsia... Kirahvi - eräs afrikkalainen pitkäkaulainen
märehtijä, Giraffa camelopardalis. Elitismi, eihän me sellaista.
"Mikä tää levy oikeen on", kysyy Antti, suippokorvainen ystävämme.
"Nooo... se on joku Pekan", vastaa Niki. Obeesi fysiikanopettaja
ilmestyy oviaukkoon, jolloin akuutti fobia lävistää tajuntani; en ole
valmis adekvaattiin diskurssiin kvanttimekaniikasta.
Senkin nonfiguratiivinen imbesilli, tuo ambidekstrinen retardi
operoi
ignorantilla fraseologialla - suorastaan sikamainen ad hominem.
Pihvimäisyytemme samastuu plebeijiin ja näkee biometrisen
alleelispektrin vilisevän vertikaalisesti silmiensä editse.
Aggressio, invasiivisen takykardinen kaaos implementoi akuutin
impedanssikollapsin hippotalamuksessani fragmentoiden simultaanisesti
skitsoidin kognitiorakenteen in corpore; asynkroniset interferenssit
stimuloivat ekstensiivisen sensitiivisiä synapsejani komplisoiden
dissosiatiivisen inertian eksplosiivisen entropoituvan, brutaalin
annihilaation.
6. Analyyttinen takauma
Tuo apokalyptinen centurio tykitti tietoisuuteni johonkin
välitilaan
aionien taakse piilotettuihin sideerisiin paradokseihin
makrokosmoksessa. Didaktinen olmi proklamoi täten grandioottisen
tautologiansa graadia jyrkemmällä dikotomialla. Drakonisuudessaan pari
ångströmiä turhan groteskia abduktoida presenssini tällaiseen
nekropoliin.
Degeneraatio miljöössäni sai minut hieman mietteliääksi. Se sai
ajatukseni siirtymään parsekien päähän aika-avaruudessa niihin
hetkiin,
kun Meidän Pihvimäinen Ylhäisyytemme syntyi. Ennen tuota aikaa olin
kuten muutkin, tavallinen nuorimies.
Opiskelin ammattikorkeakoulussa ja kävin siinä sivussa myös
töissä.
Muiden mielestä jo käsitteeksi muodostunut huono onneni naisasioissa
herätti hilpeyttä tutuissa ja työkavereissa yleisenä vitsailun
aiheena.
Kiinnitin asiaan ensin suhteellisen vähän huomiota ja kohdistin
kiinnostuksen muihin asioihin elämässäni. Ehkäpä aloin puntaroida
liikaa
mielessäni elämääni, sen tarkoitusta ja itselleni tärkeitä asioita,
koska pettymykset kerta toisensa jälkeen ajoivat minua kauemmas
toisista
ihmisistä ja heidän arvomaailmastaan.
Kuitenkin elättelin mielessäni toiveita ja ajatuksia rakkaudesta.
Aloin kirjoittaa rakkausrunoja, mikä sai minut viettämään yhä enemmän
aikaa yksinäisyydessä haaveilemassa. En osannut huolehtia
markkina-arvostani pukeutumalla ja tuomalla itseäni esille kovin
näyttävästi, enkä toisaalta halunnutkaan sopeutua vuosituhannen alun
liberaaleihin, relativismin sävyttämiin arvokäsityksiin. Idealistina
koin ajan ilmiöt, eli itsekkyyden, lyhytjännitteisyyden ja hedonismin
pinnallisuudessaan ja ajattelemattomuudessaan repulsiivisina.
Toisin sanoen, olin pelkkä luuseri.
7. In vino veritas
Aloin käydä baareissa löytääkseni seuraa, rikkoen jälleen yhden
järkähtämättömistä periaatteistani. Harmillista siinä oli se, että
ihmiset olivat useimmiten aivan vammaisia tolkuttomassa humalassa.
Intoksikaatio ymmärrettävästi degeneroi psyyken debiilin idiootin
tasolle. Mutta, zombien joukkoon voi liittyä tekemällä samoin.
Ajelin taas päämäärättömästi pyörällä yön pimeinä tunteina, kun
poikkesin parin baarin välissä kulkevalle kapealle kadulle. Siellä
olikin pari naispuolista työkaveria kavereineen toisen baarin mentyä
jo
kiinni.
Tytöillä oli aika kylmä siinä pihalla, ja lainasin yhdelle pahasti
tärisevälle takkini hänen odotellessaan taksia. Toinen, työkaverini
naimisissa oleva kaveri, pyysi yllättäen halimaan itseään. Mies
kuulemma
oli toisaalla, minkä kuuleminen rauhoitti mielikuvani päätäni kohti
sinkoutuvista raudoitetuista nyrkeistä. Halasin siinä sitten
kuitenkin,
mikä tuntui mukavalta, kuten aina. Suutelemaankin pyydettiin, mutta se
ei kerta kaikkiaan käy. Siinä pitkään haliessa tuli mieleen, että
haluaisin saada jonkun ihan kokonaan, enkä vain tällä tavalla
lainaksi.
Seuraavana päivänä löysin itseni baarista. Koitin baaritiskillä
aikaansaada väkinäistä keskustelua jonkun opiskelijatytön kanssa.
Kerroin, että hän näyttää mielestäni jänikseltä. "Saatana mikä
idiootti", tämä puuskaisi ja käveli rivakasti niin kauas kuin
mahdollista, istuen selin johonkin pöytään, jonne suuntasi myös
vessasta
tuleva kaverinsa. Jänishän on kaunis eläin...
Nykäistyäni pari Jägermeisteria ykkösellä siirryin lonkerotuoppini
kanssa syrjäisempään pöytään hautautumaan synkkiin ajatuksiini.
Tarkkailin samalla meininkiä, kun räkälä alkoi pikkuhiljaa täyttyä.
Tajuntakenttäni alkaessa pikkuhiljaa sumentua olin onnistunut
keräämään
pöytääni kavereista ja puolitutuista muodostuneen juopporetkueen.
Juttelin ihan kivan oloisen puolitutun tytön kanssa, joka oli kyllä
aika kännissä, mistä syystä tämä varmaan onnistuikin. Hän tuntui
ymmärtävän, miltä elämäntilanteeni täytyi tuntua, ja laski jopa
kätensä
omani päälle pitäen jonkin aikaa siitä kiinni. Se ei tietenkään
tuntunut
juuri miltään, koska olin jo puuduttanut itseni varsin huolellisesti.
Kerroin, kuinka olin vuosien saatossa yrittänyt saada milloin
ketäkin
lähtemään ulos kanssani, ja kerta toisensa jälkeen tullut torjutuksi
suoralta kädeltä. Pikkuhiljaa sen seurauksena aloin mennä yhä enemmän
lukkoon sosiaalisissa tilanteissa, enkä enää uskaltanutkaan osoittaa
kiinnostustani kehenkään, lopputuloksen muuttumatta tietenkään.
Lopulta
olin siinä tilanteessa, että kun vahingossa vihdoin pääsin treffeille
mukavan tytön kanssa, en pystynyt sanomaan enkä tekemään mitään. Se
katkesi molemminpuoliseen turhautumiseen.
Kurotin kättäni silittääkseni tytön hiuksia, jolloin hän oksensi
rajusti päälleni ja pöydälle kaatuen siihen lopulta kasvoilleen,
hiukset
ja vaatteet oksennuksen peitossa. Puolittain omasta tahdostani,
puolittain baarimikon ajamana poistuin ulos, näin kun sammuneen tytön
kaverit raahasivat hänet pois.
Kasasin pakastimen täyteen Jägermeister-pulloja ja linnoittauduin
asuntooni. Join viinaa viikon putkeen. Viikon loppupuolella oranssit
ufomiehet saapuivat ikkunasta.
8. Psykedeelinen transmutaatio
Havaitsin pimeän asuntoni seinien absorboivan punaista ja sinistä
valoa koaksiaalisten lasersäteiden vaeltaessa eri suuntiin ja
heijastellessa lasipinnoista. Liikkeeni ja ajatukseni muuttuivat
flegmaattisiksi ja hidastumisen takia en kyennyt nousemaan tuolista
tietokoneeni vierestä, kun he tulivat huoneeseen.
Minulle viestitettiin sedatiivisesti humanoidien telepaattisella
sekvenssillä, että on pysyttävä rauhallisena, he ovat tulleet tuomaan
apua elämäntilanteeseeni. Minua on tarkkailtu progressiivisesti koko
elämäni ajan, josta olen saanut aavistuksia parapsykologisina
häivähdyksinä.
Edessä olevan muutoksen avaimeksi oli muodostunut kuitenkin ASC,
Altered State of Counsciousness. Myöhemmin kykenisin siirtymään
Puhtaan
Havaitsemisen Tilaan, jossa näen äänet interferenssikäyrinä ja
tietoisuudet auroina. ASC voisi kuitenkin Oranssien ohjauksella
katalysoida kosmisen metamorfoosini nukleonitasolla, jolloin minusta
askendoituisi kryptinen Pihvimäinen Ylhäisyys.
Elementaarinen sublimaatio fasilitoitiin humanoidin kalibroitua
oskillaattorin alternatiiviset faktorit zodiakkiin. Cogiton
aktualisoituminen askendoitui graduaalisesti auraalisesta
astraaligalaktisesta hiberanaatiosta kvanttiakkommodaatioon
eksoplasmassa. Ergo, bilateraalinen konstruktio kausaalisten
konvergenssien universaalissa episentrumissa, spartalaisessa
alkovissani; introduktioni alter egoni infiniittiseen multipersoonaan,
Meidän Pihvimäiseen Ylhäisyyteemme oli alkanut.
Muuttamalla tajunnantilaani aktivoin singulariteetin aivojeni
korteksissa, jolloin selviäminen arkipäiväisistä kontradiktioista
helpottui. Astraalipihvien alkaessa tiristä päässäni todellisuus
halkeaa kahtia, ja surisevat misantrooppimehiläiset dekompositoivat
ongelman hehkuvien okulaarieni herkeämättömässä kontrollissa.
9. Fakki-idiotismi ja berserkki
Työpaikkani osoittautui ongelmaksi, joten siihen asiaan tuli
muutos.
Transportoiduin nyt työvoimatoimistoon, koska kyseinen taho aikoi
kohdistaa itseeni joitakin toimenpiteitä. Koin problemaattiseksi
demonstroida eripituisten maassa kuluneiden ajanjaksojen aikana
olleeni
astro-galaktisissa sfääreissä ulkona ruumiistani,
spiraaliuniversumissa,
jossa faktuaalinen sijaintini oli 'terra incognita'.
"Jaahas", virkailija aloitti. "Raportoidun delirium tremens -jakson
seuraamuksena deduktoimme, että seuraavaksi teidät ohjataan
obligatoriselle praktikumille. Alternatiiviksi implisiittisesti
determinoituu karenssi."
Työkokeiluni astro-galaktisena postipatena tuli ulkoapäin ohjattuun
päätökseensä muutamien päivien jälkeen, koska testasin liian
intensiivisesti rynnäkköautojen amfibio-ominaisuuksia. Nykyisissä
työohjeissa amfibio-ominaisuuksien testaaminen huumausaineiden
vaikutuksen alaisena on ehdottomasti kielletty.
"Minulle ovat useat tahot implikoineet, että ajatte rallia ja
kaahaatte jakeluautolla", kommentoi esimies. Koin välttämättömäksi
selventää, että oikeastaan en aja rallia, vaan ajotyylini on
käytännössä
kombinaatio driftingiä yhdistettynä kokoelmaan erilaisia ekstreemejä
stuntteja ja satunnaista offroadia, kunnioittaen AllMostPro-
perinteitä.
10. Lumihiutaleet
Kerrostaloyksiöni ikkunasta katselin lumisadetta. Auringonpaiste
sai
lumikiteet säihkymään miljoonina kristalleina. Tästä muistuikin
mieleeni, että aurinko oli paistanut viimeksi ties koska. Tajusin
olleeni pitkään valveilla ainoastaan pimeän aikaan.
Kadulla käveli harvakseltaan ihmisiä. Yksi kuitenkin kiinnitti
huomioni, hän oli tuttu kymnaasivuosilta. Saara Oravakuningatar,
runsaat
kauniin ruskeat hiukset auki olkapäillä. Muistin niiden yleensä olevan
poninhännällä muutaman hiussuortuvan roikkuessa korvan yläpuolella.
Häntä heilahteli aina hauskasti kuin oravalla Saaran kääntäessä
päätään.
Surullisten muistojen tulviessa mieleeni vierähti kyynel
silmäkulmastani ja tunsin haluavani halata hellästi tuota tyttöä,
painaen kasvoni noihin hiuksiin ja pysäyttää ajan siihen. Mutta niin
en
saisi tehdä, vaikka juoksisin alas pihalle hänen peräänsä.
Tein kaipauksestani siiven psykokineettisesti siirtyen ylemmälle
astraaliselle plateaulle ja lensin ulos. Aistin siivellä puiden
ystävällisen olemuksen ja kykenin koskettamaan kadun molemmin puolin
ruosteisia betoniseiniä. Hajotin itseni ja projisoin itseni
lumihiutaleisiin. Putoilin hiljalleen taivaalta Saaran hiuksiin niihin
hitaasti yksi kerrallaan sulaen, tuntien hänen hiustensa tuoksun,
hengityksessään rakkauden lämmön, peittäen hänet timanttiverholla ja
katsellen hänelle hymyileviä ohikulkijoita. Kuolin kun valonsäteissä
kimaltava huntuni pyyhittiin pois ja hän painautui toisen syleilyyn.
Olen lumisateessa, kasvoillasi tuulessa, tämä ei kuole koskaan.
11. Industriaalinen fragmentaatio
Sitten sain määräyksen asettua yhteyteen Model Afterin kanssa
aloittaakseni työskentelyn liimatehtaassa. Harjoitteluohjaajanani
toimisi armenialainen kaveri, joka toimii tuotannonohjauksessa. Olin
ennen alkavaa työpäivän puolikasta suorittamassa kardiovaskulaarista
itsemurhaa paikallisessa kebab-pizzeriassa; tulinen kebab
ranskalaisilla, joille ripotellaan tarpeellinen määrä suolaa.
Olin juuri onnistunut kuvittelemaan lounastavani erään tytön, joka
ei
koskaan vastannut kirjeisiini, kanssa enkä ylhäisimmässä
yksinäisyydessämme, kun Serj kurvasi pihaan Lada 1200:llaan.
Hyväntuulisena kuten aina hän informoisi, mitä pian olisi edessä.
"Hello, today I'm going to show you my office and then we are going
to smoke weed from my waterpipe, meet some fascinating people and do
nothing for the rest of the day", hän selosti. "Affirmative",
vastasin.
Tehdassalissa vallitsi atonaalinen kakofonia. Kävelimme
teräsportaita
ylös, jossa sijaitsi kämäinen toimiston tapainen ikkunaton loukko
ilmastointiputkien välissä. Serj joutui karjumaan, koska meteli oli
täälläkin lähes sietämätön. "BZZZZZZZZZZZZZ", huusi ilmastoinnin
poistoimuventtiili korvani juuressa. "You hear that sound?", kysyi
armenialainen. "It is my life, sucking."
Jevgeni juoksi portaita ylös. Itäeurooppalaisella aksentilla hän
artikuloi selkeästi huutaen: "Minun päässäni on radioaktiivinen
metallin
khappale!" Muukin henkilöstö oli selvästi valioainesta.
Armenialainen kertoi vastuualueensa olevan varsin helppo, tarvitsi
vain huolehtia, että hevoset menivät katkeamattomana virtana
liukuhihnan
alkuosasta ja loppupään suuttimista pursui liimaa tynnyreihin.
Pajautuksen ollessa käynnissä toimistossa tulivat vierailemaan
sakemon ja kontinen, eli Brothers of BZZ. "Tiedätkö, mikä on kaverisi
superpower?" arvuutti sakemon. "Serj ajaa mitä tahansa ajoneuvoa
trukista linja-autoon hasispähkinöiden tai minkä tahansa päihteen
vaikutuksen alaisena ilman että se vaikuttaa mihinkään." Paukuissa
kontisesta kuoriutui Dj Kukka ja sakemonista Mc Shieni.
Dj laittoi soimaan seuraavaksi kappaleen Evoluutiomies -
Yhteiskunnan
Pohjasakka. Brothers of BZZ aloitti kuulemma useimmiten päivän
katsomalla tunteja keskeytyksettä Salad Fingers -flash-animaatioita,
Tuukka Virtaperkon sarjakuvia sekä muuta henkisesti epävakaata
materiaalia, jonka jälkeen kukaan ei enää ollut turvassa, kun he
alkoivat kierrellä ympäri fasiliteetteja häröilemässä.
Alhaalla käveli jakkupukuun pukeutuneena aivan uskomattoman kaunis,
pienikokoinen vaaleatukkainen nuori nainen. "Kuka tuo on", kysyin.
"Senni Kissha, uusi myyntisihteeri", työharjoitteluohjaajani valaisi.
Tuo olento oli itse Söpöys, pieni ujous vielä korosti sitä noilla
suloisen viattomilla kasvoilla.
Pyörittelin tynnyreitä hetken pihalla trukin avulla. Tunsin
kausaalisuuden hyökyaallon saapuvan, kuin ylimääräinen tsunamin edellä
kulkeva ilmavirta kävi hyytävän tuulisella pihalla varastohyllyjen ja
tavarapinojen välissä. Kosketin galvanoitua vipua, kun YHTÄKKIÄ!
Jäätyneet sähkömehiläiset lävistävät aivokuoreni ärsyttävästi
surisevien pahvikärpästen sinkoillessa pakoon toisiinsa törmäillen ja
pursuen ulos korvista paniikin laukaisemina, useita pihvejä tirisee
simultaanisesti pyörien bilateraalisilla akseleilla ja natsipaavi
ampuu
mehiläiskonekiväärillä nekrohitlerin zombilaumoja, jotka nousevat
säiliöistä, joissa ei pitäisi olla mitään.
Selviydyttyäni pihalta ajautumatta inkvisitoriseen hydrolyysiin
keskellä nahkoja kiristävää pakkasta kävelin hirviömäiseen liimaa
tuottavaan kolossiin sisään. Samassa Senni Kissha käveli vastaan ja
hymyili takaisin niin kuin vain itse Söpöys voi.
Tunsin valtavan, läpikuultavan jäisen teräsmuurin erottavan meitä,
koska en koskaan saisi edes lähestyä, saatikka sitten koskettaa tuota
saavuttamatonta olentoa. Päätin utilisoida humanoideilta adoptoimiani
transsendentaalisia abiliteetteja.
12. Skalaarinen astraaliprojektio
Sulkeuduin huoneistooni ja valmistin psykoaktiivisen substanssin
alternoidakseni tajunnantilani inhaloimalla sen viileänä savuna
hämyisestä älyämpäristä. Hämärsin valot jättäen vain oranssinkeltaisia
ja sinisiä kajastuksia kynttilöistä muuten pimeään asuntooni.
Hitaasti suoritin levitatiivisen askendaation huoneeni kattoon
invertoimalla gravitaation, painauduin selkä ja kämmenet vasten kattoa
silmät auki väärinpäin kääntyneinä. Päätin inkarnoitua Senni Kisshan
kotiin seuratessani häntä tuulenhenkäyksessä palaamassa töistä.
Luotasin oven läpi mikroaaltokatseella; siellä oli odottamassa
kotieläin, tavallinen maatiaiskissa. Siirryin observoimaan maailmaa
kissan päästä, eläin ei havainnut itse mitään, koska olin sille
käsittämättömässä ulottuvuudessa.
"Kurr", sanoi katti. "No hei", sanoi Senni ja silitti minua. Puskin
hänen suloisia kasvojaan vasten pörröisellä otsallani, kun hän nosti
minut syliinsä tervehtiäkseen. Olisinpa tajunnut olla kissa jo kauan
aikaisemmin.
Muistan tunteneeni naispuolisen olennon kosketuksen vain muutaman
kerran elämässäni varhaislapsuuden jälkeen. Lukion juhlassa
vaihto-oppilas Stephanien äärimmäisen rauhoittava kosketus, kun
käyttäydyin sekavasti, koiramaisen työkaverin parantavat, lämpimät
tassut kun hän korjasi hieromalla tuskallisen särkevät hartiani ja
söpön
parturiharjoittelijan euforisen hyvältä tuntuvat sormenpäät, kun hän
hieroi shampoota päähäni pestäkseen jäteöljyrätiltä näyttävät
hiukseni.
Kissan tullessa myöhemmin lojumaan Sennin syliin päätin siirtyä
kissasta sen omistajan sopusuhtaisen kaunista, naisellisen siroa
vartaloa myötäilevästi verhoavaan villapaitaan. Ollessani paita
saatoin
tuntea tuon tytön ruumiinlämmön välissämme, lämpöenergian, jota
neulehuokoseni varastoivat itseensä. Aistin kietoutuessani, tai
oikeastaan Sennin ollessa kiedottu minuun, halaavani häntä koko
sielullani ja olemuksellani. Koin tuota tyttöä lämmittäessäni antavani
enemmän välittämistä ja rakkautta kuin koskaan aikaisemmin elämässäni.
13. Return to Bork
Äsh. Ilmeisesti ekstraterrestiaalinen kaaosprojektorini kulutti
enemmän energiaa kuin spiraaliaivokorteksini kykeni generoimaan, koska
putosin taas tänne typerään, harmaaseen loskauniversumiin.
Mielenosoittajat ovat jo hajaantuneet ja menneet kotiinsa, kun
kävelen kadulla, siellä täällä lojuu pahvisia plakaatteja ja muita
roskia. En haluaisi olla betoniporsas tässä asvalttierämaassa, jossa
ihmisillä ei ole toisilleen mitään sanottavaa.
Tämä tuuli puhaltaa lävitseni, jalkojani kivistää. En jaksa
enempää.
Oli talvi. Herään makaamassa rähmälläni maassa, on kevät, kun mustiin
pukeutunut mies ajaa päältäni harjakoneella mp3-soittimen kuulokkeet
korvissaan. Vuodenaika tosiaan on vaihtunut.
Puistossa on mies, joka on pukeutunut pikkutakkiin ja kravattiin.
Mies esittelee itsensä kaikille ja esittää itselleen
performanssitaidetta. "Nimeni on Kello, Carvis Kello."
Pukumies nousee lavalle paikallisessa ravintolassa, ihmiset
taputtavat väkinäisesti. Carvis esittää alastarolaista
kunnanvaltuustohuumoria: "Näin on nähtävä, sanoi Alpo Kähtävä."
Ööh...
Joku pummi horjahtelee seuraavaksi ja selittää vartin suokirahvien
oikeuksista afrikkalaisten mitokondriopistiäisviljelijöiden
puristuksessa.
14. Vaanija
Aloin hiiviskellä iltaisin hämärissä puistoissa. Maailmassa on
pakko
olla vielä jotain sijaa hellyydelle ja välittämiselle. Poliisi alkoi
saada ilmoituksia kaupunkiamme vainoavasta raiskaajasta. Joskus elämä
voi muodostua vaikeaksi, jos yhteiskunta ei hyväksy rakkautta.
Taas kerran puskasta syöksähtäessäni nainen rupesi kirkumaan
hysteerisesti. Valitettavasti itseni kannalta, sillä kerralla
kaupungissa oli poliisi. Päädyin rautoihin kamarille.
Konstaapeli Myllykoski kuulusteli asianomistajaa. "Voitteko
kuvailla,
mitä epäilty teki, sisältyikö tekoon väkivaltaa tai uhkailua?" Meiju
34v, vastasi: "E-eei, se mitään tehnyt, halasi vain. Mutta olihan se
pelottavaa tietysti. Siinä se piti kiinni ja meinasi luikahtaa
takaisin
pusikkoon, mistä hyökkäsikin, kun te tulitte."
Poliisiviranomainen kirjoitti raporttia. "Ilmeinen alkava
skitsofrenia. Kiinniotettu viettänyt pitkiä aikoja poissa asunnostaan
tai ollut poistumatta sen sisältä. Työllistyminen ja opiskelu ovat
keskeytyneet sekavien ja epämääräisten vaiheiden seurauksena tarkemmin
määrittelemättömistä syistä. Vakavia päihdeongelmia. Aiheuttanut
käytöksellään yleistä häiriötä ahdistellen naispuolisia henkilöitä."
Päätin paeta. Tungin itseni kalterittomasta, kapeasta ikkunasta
ulos,
otin auton kadun varresta ja käynnistin sen sähköjohdoista. Ampaisin
matkaan renkaat vinkuen osuen tämän tästä tielle sattuviin
objekteihin.
Jalankulkija ei osannut päättää mihin suuntaan kääntyisi, joten ajoin
hänen ylitseen. Kaveri oli joka puolella tietä. Yleensä tässä
vaiheessa
on syytä pysäyttää auto, sammuttaa se ja nousta autosta, mutta minulla
oli muuta ajateltavaa.
15. Kromaattinen pihvisaturaatio
Fraktaalinen fibrillihierarkia kollisoitui kyberneettisen inversion
skitsoideihin interferensseihin polarisoidessani neuraalista
astraalitajuntaa kvadriljoonien parsekien distanssissa eksistoivaan
ambienttiin spiraaliuniversumiin. Korteksin liposomit saturoituivat
granulaarisessa hippotalamuksen aberraatiossa elektronisten
anomalioiden
kakofonisoidessa makrokosmisia konnotaatioita.
Mystinen humanoidien falangi invokoituu! Dikotominen xenofobia
oskilloi misantrooppista madrigaalia eksessiivisen inertian
emittoituessa temporaarisina psykoosireaktioina. Ekstraterrestiaaliset
basiliskit progressoituvat amok-offensiivina, konstituentti aionien
morfeeminen struktuuri alternoituu!
Ekstravagantti retardinen desantti dekonstruoi orbitaalisia
aggressoreita psykokärpästen eksplosiivisilla tetraedreilla,
temporaarinen fatiikki kumuloituu opponenttien desynkronisaationa.
Vektoripulsaarinen spiraalihaupitsi ejektoi spiraalimaisia impulsseja
laminoiden adekvaatin terminaattorien syntaksin.
Kyborgit konfiskoivat renegaattien faktuaaliset resurssit
dekompositoiden paraboloidin koherentin sideerisen ektoplasman
resonanssin determinoituneen abilitoinnin stratosfäärissä.
Skalaarinen dilemma flegmatisoi emigroituneet kausaaliset
inkarnaatiot kompetenssin deskendoituessa skitsoaffektiivisen
kollapsin
eskaloituessa. Illusorinen tautologia iteroituu ad infinitum.
16. Neuraalinen dormitorio
Ilmeisesti minua viedään leveillä hihnoilla suljetuilla paareilla
autoon. Kyseessä ovat niin sanotut valkotakkiset miehet, todellisuus
granularisoituu niellessäni jotain objekteja, johon tapahtumaan
itselläni ei ole mahdollisuutta vaikuttaa.
Perillä tohtori Peltokangas ilmaisee saapuneeni eräänlaiseen
sanatorioon, jossa epäloogiset toimintoni normalisoitaisiin. Looginen
hermostoni on logosentrisesti pseudologisoitunut logaritmiseen
logismiin. Looginen soluutio logistisen logian kannalta olisi
lobotomia.
Terminaalinen locus lokalisoituisi loogisesti juurikin similaarisella
longitudilla.
Dormitoriossa virtuaalinen deluusio sekvensoituu. Markiisi huokaa
okulaariensa takaa lakonisesti: "Tempus Fugit."
---------------------------------------------------------------
Kiitokset inspiraatiosta: Harri Teikka, APz, Oami/DH, Kissanaama,
oravat, Kultainen Noutaja, Musta Pantteri, Kettu Klik, Herra Koira,
Tilhi, jänikset ja muut eläimet, kontinen, Frostwind, aisi, peja, Bob
The Angry Flower, Salad Fingers, Tuukka Virtaperko, ICCL jne.
(c) Saketzu 2008
- millaista on mielenvikaisen rakkaus, onko se sairasta? -
- vai onko se yhtä kaunista kuin muukin rakkaus? -
- onko sitä sittenkään olemassa? mitä on todellisuus? -
- vähemmän delikaattia sanataidetta ja kosmista hyökyaaltoa
astrofysiikan filosofisissa sfääreissä. se tulee syvältä.
1. Introitus
Inhaloituani okkasionaalisesti konventionani eksistoivan
stimulanttisen ammoniumkloridin nasaalisesti ministeeriumin
installoima
otsalohkoimplantti suggestoi pihvimäistä ylhäisyyttämme
transportoitumaan toisaalle; spiraaliuniversumiin.
Vaporisoiduin astro-galaktisesti singulaariseen kvasaaripilveen
psykoeksistenssini diffraktoituessa paraabeliformaaliseksi venyessään
perässäni joustavana substanssina. Tällainen astraalinen taipumisilmiö
on valon nopeuden ylittyessä aivan konventionaalista.
Pihvimäinen ylhäisyytemme asettui katatoniseen vakautumistilaan
ionikentän siristessä jalokivimäisesti pihviaivojen ympärillä. Se
näytti
kuin joka puolelta ympäröivä, ohut timanttikehä olisi levitoinut pääni
ympärillä emittoiden korkealta helisevää, kuulasta tuulikellomaista
ääntä.
Tämä universumi oli viisiulotteinen; saatoin siis observoida
syntymäuniversumini itselleni primäärisesti kiinnostavan alueen,
Linnunradan galaksin tapahtumia. Kumulatiivisesti spiraaliuniversumia
hallitsevan konsernin regulaatio ohjasi interaktiot tapahtumaan
paranormaalin psykokineettisen konseptin mukaisesti.
BZZ TÄSSÄ VAIHEESSA KIRJ0ITTAJA JOUTUI MIÆLI SZAIRAALAAN
Ö
Ö
Ö
Ö
Ö
Ö
Ö
Ö
Ö
- rinnakkaisessa aika-avaruusjatkumossa hän menikin suihkuun -
2. Kolossaalinen harmaus
Naksahdin helpotuksesta, kun suuttimesta luikerteli vain vettä
Zyklon-B:n asemasta. Anomaalinen kognitio vahvisti neutronien
värähtelytaajuuden vakautuneen turvalliselle frekvenssialueelle
sanitaatioprosessin tultua päätökseen.
Kävelen ulos. Kadulla on mielenosoitus, yli sata
palestiinalaishuiveihin trendikkäästi pukeutunutta rastatukkaista
aktivistia ja trukinlavoista, roskapöntöistä ja muusta irtaimesta
kyhätty barrikadi.
Väkijoukko huutaa iskulauseita ja heiluttelee kylttejään. Keskellä
heiluu agitaattori megafonin kanssa. "LIPPONEN PETKUTTAA KANSAA!
LIPPONEN PETKUTTAA", nuoret karjuvat, punkkua naukkaillaan vaivihkaa
takimmaisissa riveissä. Poliisi tarkkailee tilannetta, jotkut
heittelevät poliisia ja ohikulkijoita kohti tyhjiä oluttölkkejä.
Miten banaalia, ajattelin ja skippasin zarquonien orbitaaliseen
metropoliin painamalla niskassani sijaitsevaa integalaktista nappulaa.
Saatoin surffailla universumien välillä yhtä helposti kuin vaihtelisin
TV-kanavia, tosin tämä oli hieman psykedeelisempää.
3. Keltainen eminenssi
Zarquonien residenssissä saatoin nauttia hieman kultivoituneemmasta
ilmapiiristä. Ikosaedrin muotoisessa orbitaalisessa taidekeskuksessa
toimi illan esittelijänä markiisi de Dadazen. Aleatorinen
kvanttimekaanisella harmonisorilla generoitu kristallosfääri sirkuloi
visitöörien korvia ja tertiäärisiä akustiikka-havaitsimia.
Markiisi keräsi joukkomme ensimmäisen teoksen ympärille ja alkoi
auditoida hienostuneen foneettisella kosmisen ranskan dialektilla.
Primäärinen kompositio sisälsi halogeeneilla fasilitoidun älykkään
sublimaatin, jonka deuterium-ytimet luminoivat renderöityä hypermediaa
z-akselilla infiniittisiin matriiseihin. Räjäyttäen tajuntani,
suorastaan.
Seuraava kyberneettinen taideteos oli glasiaalisista
artefakteistaan
huolimatta vaikuttava installaatio ekstraterrestiaalisesta
kentaurista.
Mokomalla Tellus-planeetallamme olisi ollut kyseessä vain lattialla
jököttävä patsas, mutta täällä ulottuvuuksien välinen illusorinen
polarisaatio mahdollisti tajuntaa laajentavan fantasmagorian.
Kosminen tutorimme sivuutti viereisen, sinänsä ihan hienon
ultramariinilla viimeistellyn Berserkin. Skandinaavinen iteraatio
militaristisesta heeroksesta ei pihvimäistä ylhäisyyttämme saanut
kiinnostumaan, koska figuuri implikoi artistin, implisiittisen
diletantin, epätalenttisesta disabiliteetista kreatoida
eksplisiittistä
visiota koaguloituvan aivo-ektoplasman psykofyysisestä
metamorfoosista.
3. Blatantti elegia
Indeterminoitavan aberraation triggeröimä kollapsi pudottaa
pihvimäisen ylhäisyytemme takaisin talvisella kadulla kävelevän
mitäänsanomattoman näköisen miehen ruumiiseen.
Harmaa taivas riippuu rappeutuvien kivitalojen yläpuolella, autot
jurraavat loskan ja asvaltin keskellä loppumattomana virtana.
Äkillinen
vaihdos ankean urbaaniin Suomeen masentaa mieleni välittömästi,
laahustan hartiat lysyssä eteenpäin.
"Kenen maa tää on, kenen on tää kaupunki", toistelen mielessäni
ajatellen, että tämän kaiken tekijä on varmasti maailmankaikkeuden
tylsin ja harmain tyyppi, luovuuden täydellinen vastakohta. Skippaan.
4. Furioso
MEGABOOM! Rata ta ta ta ta piuu ZOinGg zaKRAK Blam Blam Blam
klik-klak pa pa pa pa dekakhzling... Kyyristelin keskellä romahtavia
betonikolosseja, räjähtäviä kranaatteja ja viuhuvia ohjuksia sekä
kimpoilevia luotisarjoja. Siellä täällä vilahteli vihertäviä
guerilloja
ja mustia hallituksen sotilaita, kaikki harmaan kivipölyn peitossa.
TeraBAUM! Joktoslam ta ta ta ta ta ta prrrr prrrr klik BOUM
brapapapapapapa! Rrrraappp pa pa pa EKSAPAM! Konepistoolit,
rynnäkkökiväärit, konekiväärit ja tarkkuuskiväärit pamahtelivat,
rakennuksia sortui ja ihmisiä jäi kaatuvien seinien alle. Kauempana
jurrasi panssarivaunu, takaani terroristit raahasivat raskasta
kertasinkoa. Aikamoista kyberpunk-settiä. Napalmi kärisee.
HehtoWOOM!! TsettaKRASH bRapApAPAPApapapa pa pa pa... GIGA-KLANG,
klik viuh rätätätätä! Sprojoing Blam Blam naks ziuu PAM. Wroom
wrrrooom
hyper-whirr, whirr GIGABOOOOOOM! Krak skreeech KHRAKHATAU!! ...
HHHHHH-hhhhhhhh hhhhh hhh hhhh HHHH HHHH hhHHHHHHHHH.
5. Kognitiivinen hasardi
Maailma feidautuu, Niki Noteva istuu nojatuolissaan siemaillen
konjakkia ja kuunnellen putkivahvistimellisesta magnetofonistaan
jatsia.
No, ei nyt jatsia... Kirahvi - eräs afrikkalainen pitkäkaulainen
märehtijä, Giraffa camelopardalis. Elitismi, eihän me sellaista.
"Mikä tää levy oikeen on", kysyy Antti, suippokorvainen ystävämme.
"Nooo... se on joku Pekan", vastaa Niki. Obeesi fysiikanopettaja
ilmestyy oviaukkoon, jolloin akuutti fobia lävistää tajuntani; en ole
valmis adekvaattiin diskurssiin kvanttimekaniikasta.
Senkin nonfiguratiivinen imbesilli, tuo ambidekstrinen retardi
operoi
ignorantilla fraseologialla - suorastaan sikamainen ad hominem.
Pihvimäisyytemme samastuu plebeijiin ja näkee biometrisen
alleelispektrin vilisevän vertikaalisesti silmiensä editse.
Aggressio, invasiivisen takykardinen kaaos implementoi akuutin
impedanssikollapsin hippotalamuksessani fragmentoiden simultaanisesti
skitsoidin kognitiorakenteen in corpore; asynkroniset interferenssit
stimuloivat ekstensiivisen sensitiivisiä synapsejani komplisoiden
dissosiatiivisen inertian eksplosiivisen entropoituvan, brutaalin
annihilaation.
6. Analyyttinen takauma
Tuo apokalyptinen centurio tykitti tietoisuuteni johonkin
välitilaan
aionien taakse piilotettuihin sideerisiin paradokseihin
makrokosmoksessa. Didaktinen olmi proklamoi täten grandioottisen
tautologiansa graadia jyrkemmällä dikotomialla. Drakonisuudessaan pari
ångströmiä turhan groteskia abduktoida presenssini tällaiseen
nekropoliin.
Degeneraatio miljöössäni sai minut hieman mietteliääksi. Se sai
ajatukseni siirtymään parsekien päähän aika-avaruudessa niihin
hetkiin,
kun Meidän Pihvimäinen Ylhäisyytemme syntyi. Ennen tuota aikaa olin
kuten muutkin, tavallinen nuorimies.
Opiskelin ammattikorkeakoulussa ja kävin siinä sivussa myös
töissä.
Muiden mielestä jo käsitteeksi muodostunut huono onneni naisasioissa
herätti hilpeyttä tutuissa ja työkavereissa yleisenä vitsailun
aiheena.
Kiinnitin asiaan ensin suhteellisen vähän huomiota ja kohdistin
kiinnostuksen muihin asioihin elämässäni. Ehkäpä aloin puntaroida
liikaa
mielessäni elämääni, sen tarkoitusta ja itselleni tärkeitä asioita,
koska pettymykset kerta toisensa jälkeen ajoivat minua kauemmas
toisista
ihmisistä ja heidän arvomaailmastaan.
Kuitenkin elättelin mielessäni toiveita ja ajatuksia rakkaudesta.
Aloin kirjoittaa rakkausrunoja, mikä sai minut viettämään yhä enemmän
aikaa yksinäisyydessä haaveilemassa. En osannut huolehtia
markkina-arvostani pukeutumalla ja tuomalla itseäni esille kovin
näyttävästi, enkä toisaalta halunnutkaan sopeutua vuosituhannen alun
liberaaleihin, relativismin sävyttämiin arvokäsityksiin. Idealistina
koin ajan ilmiöt, eli itsekkyyden, lyhytjännitteisyyden ja hedonismin
pinnallisuudessaan ja ajattelemattomuudessaan repulsiivisina.
Toisin sanoen, olin pelkkä luuseri.
7. In vino veritas
Aloin käydä baareissa löytääkseni seuraa, rikkoen jälleen yhden
järkähtämättömistä periaatteistani. Harmillista siinä oli se, että
ihmiset olivat useimmiten aivan vammaisia tolkuttomassa humalassa.
Intoksikaatio ymmärrettävästi degeneroi psyyken debiilin idiootin
tasolle. Mutta, zombien joukkoon voi liittyä tekemällä samoin.
Ajelin taas päämäärättömästi pyörällä yön pimeinä tunteina, kun
poikkesin parin baarin välissä kulkevalle kapealle kadulle. Siellä
olikin pari naispuolista työkaveria kavereineen toisen baarin mentyä
jo
kiinni.
Tytöillä oli aika kylmä siinä pihalla, ja lainasin yhdelle pahasti
tärisevälle takkini hänen odotellessaan taksia. Toinen, työkaverini
naimisissa oleva kaveri, pyysi yllättäen halimaan itseään. Mies
kuulemma
oli toisaalla, minkä kuuleminen rauhoitti mielikuvani päätäni kohti
sinkoutuvista raudoitetuista nyrkeistä. Halasin siinä sitten
kuitenkin,
mikä tuntui mukavalta, kuten aina. Suutelemaankin pyydettiin, mutta se
ei kerta kaikkiaan käy. Siinä pitkään haliessa tuli mieleen, että
haluaisin saada jonkun ihan kokonaan, enkä vain tällä tavalla
lainaksi.
Seuraavana päivänä löysin itseni baarista. Koitin baaritiskillä
aikaansaada väkinäistä keskustelua jonkun opiskelijatytön kanssa.
Kerroin, että hän näyttää mielestäni jänikseltä. "Saatana mikä
idiootti", tämä puuskaisi ja käveli rivakasti niin kauas kuin
mahdollista, istuen selin johonkin pöytään, jonne suuntasi myös
vessasta
tuleva kaverinsa. Jänishän on kaunis eläin...
Nykäistyäni pari Jägermeisteria ykkösellä siirryin lonkerotuoppini
kanssa syrjäisempään pöytään hautautumaan synkkiin ajatuksiini.
Tarkkailin samalla meininkiä, kun räkälä alkoi pikkuhiljaa täyttyä.
Tajuntakenttäni alkaessa pikkuhiljaa sumentua olin onnistunut
keräämään
pöytääni kavereista ja puolitutuista muodostuneen juopporetkueen.
Juttelin ihan kivan oloisen puolitutun tytön kanssa, joka oli kyllä
aika kännissä, mistä syystä tämä varmaan onnistuikin. Hän tuntui
ymmärtävän, miltä elämäntilanteeni täytyi tuntua, ja laski jopa
kätensä
omani päälle pitäen jonkin aikaa siitä kiinni. Se ei tietenkään
tuntunut
juuri miltään, koska olin jo puuduttanut itseni varsin huolellisesti.
Kerroin, kuinka olin vuosien saatossa yrittänyt saada milloin
ketäkin
lähtemään ulos kanssani, ja kerta toisensa jälkeen tullut torjutuksi
suoralta kädeltä. Pikkuhiljaa sen seurauksena aloin mennä yhä enemmän
lukkoon sosiaalisissa tilanteissa, enkä enää uskaltanutkaan osoittaa
kiinnostustani kehenkään, lopputuloksen muuttumatta tietenkään.
Lopulta
olin siinä tilanteessa, että kun vahingossa vihdoin pääsin treffeille
mukavan tytön kanssa, en pystynyt sanomaan enkä tekemään mitään. Se
katkesi molemminpuoliseen turhautumiseen.
Kurotin kättäni silittääkseni tytön hiuksia, jolloin hän oksensi
rajusti päälleni ja pöydälle kaatuen siihen lopulta kasvoilleen,
hiukset
ja vaatteet oksennuksen peitossa. Puolittain omasta tahdostani,
puolittain baarimikon ajamana poistuin ulos, näin kun sammuneen tytön
kaverit raahasivat hänet pois.
Kasasin pakastimen täyteen Jägermeister-pulloja ja linnoittauduin
asuntooni. Join viinaa viikon putkeen. Viikon loppupuolella oranssit
ufomiehet saapuivat ikkunasta.
8. Psykedeelinen transmutaatio
Havaitsin pimeän asuntoni seinien absorboivan punaista ja sinistä
valoa koaksiaalisten lasersäteiden vaeltaessa eri suuntiin ja
heijastellessa lasipinnoista. Liikkeeni ja ajatukseni muuttuivat
flegmaattisiksi ja hidastumisen takia en kyennyt nousemaan tuolista
tietokoneeni vierestä, kun he tulivat huoneeseen.
Minulle viestitettiin sedatiivisesti humanoidien telepaattisella
sekvenssillä, että on pysyttävä rauhallisena, he ovat tulleet tuomaan
apua elämäntilanteeseeni. Minua on tarkkailtu progressiivisesti koko
elämäni ajan, josta olen saanut aavistuksia parapsykologisina
häivähdyksinä.
Edessä olevan muutoksen avaimeksi oli muodostunut kuitenkin ASC,
Altered State of Counsciousness. Myöhemmin kykenisin siirtymään
Puhtaan
Havaitsemisen Tilaan, jossa näen äänet interferenssikäyrinä ja
tietoisuudet auroina. ASC voisi kuitenkin Oranssien ohjauksella
katalysoida kosmisen metamorfoosini nukleonitasolla, jolloin minusta
askendoituisi kryptinen Pihvimäinen Ylhäisyys.
Elementaarinen sublimaatio fasilitoitiin humanoidin kalibroitua
oskillaattorin alternatiiviset faktorit zodiakkiin. Cogiton
aktualisoituminen askendoitui graduaalisesti auraalisesta
astraaligalaktisesta hiberanaatiosta kvanttiakkommodaatioon
eksoplasmassa. Ergo, bilateraalinen konstruktio kausaalisten
konvergenssien universaalissa episentrumissa, spartalaisessa
alkovissani; introduktioni alter egoni infiniittiseen multipersoonaan,
Meidän Pihvimäiseen Ylhäisyyteemme oli alkanut.
Muuttamalla tajunnantilaani aktivoin singulariteetin aivojeni
korteksissa, jolloin selviäminen arkipäiväisistä kontradiktioista
helpottui. Astraalipihvien alkaessa tiristä päässäni todellisuus
halkeaa kahtia, ja surisevat misantrooppimehiläiset dekompositoivat
ongelman hehkuvien okulaarieni herkeämättömässä kontrollissa.
9. Fakki-idiotismi ja berserkki
Työpaikkani osoittautui ongelmaksi, joten siihen asiaan tuli
muutos.
Transportoiduin nyt työvoimatoimistoon, koska kyseinen taho aikoi
kohdistaa itseeni joitakin toimenpiteitä. Koin problemaattiseksi
demonstroida eripituisten maassa kuluneiden ajanjaksojen aikana
olleeni
astro-galaktisissa sfääreissä ulkona ruumiistani,
spiraaliuniversumissa,
jossa faktuaalinen sijaintini oli 'terra incognita'.
"Jaahas", virkailija aloitti. "Raportoidun delirium tremens -jakson
seuraamuksena deduktoimme, että seuraavaksi teidät ohjataan
obligatoriselle praktikumille. Alternatiiviksi implisiittisesti
determinoituu karenssi."
Työkokeiluni astro-galaktisena postipatena tuli ulkoapäin ohjattuun
päätökseensä muutamien päivien jälkeen, koska testasin liian
intensiivisesti rynnäkköautojen amfibio-ominaisuuksia. Nykyisissä
työohjeissa amfibio-ominaisuuksien testaaminen huumausaineiden
vaikutuksen alaisena on ehdottomasti kielletty.
"Minulle ovat useat tahot implikoineet, että ajatte rallia ja
kaahaatte jakeluautolla", kommentoi esimies. Koin välttämättömäksi
selventää, että oikeastaan en aja rallia, vaan ajotyylini on
käytännössä
kombinaatio driftingiä yhdistettynä kokoelmaan erilaisia ekstreemejä
stuntteja ja satunnaista offroadia, kunnioittaen AllMostPro-
perinteitä.
10. Lumihiutaleet
Kerrostaloyksiöni ikkunasta katselin lumisadetta. Auringonpaiste
sai
lumikiteet säihkymään miljoonina kristalleina. Tästä muistuikin
mieleeni, että aurinko oli paistanut viimeksi ties koska. Tajusin
olleeni pitkään valveilla ainoastaan pimeän aikaan.
Kadulla käveli harvakseltaan ihmisiä. Yksi kuitenkin kiinnitti
huomioni, hän oli tuttu kymnaasivuosilta. Saara Oravakuningatar,
runsaat
kauniin ruskeat hiukset auki olkapäillä. Muistin niiden yleensä olevan
poninhännällä muutaman hiussuortuvan roikkuessa korvan yläpuolella.
Häntä heilahteli aina hauskasti kuin oravalla Saaran kääntäessä
päätään.
Surullisten muistojen tulviessa mieleeni vierähti kyynel
silmäkulmastani ja tunsin haluavani halata hellästi tuota tyttöä,
painaen kasvoni noihin hiuksiin ja pysäyttää ajan siihen. Mutta niin
en
saisi tehdä, vaikka juoksisin alas pihalle hänen peräänsä.
Tein kaipauksestani siiven psykokineettisesti siirtyen ylemmälle
astraaliselle plateaulle ja lensin ulos. Aistin siivellä puiden
ystävällisen olemuksen ja kykenin koskettamaan kadun molemmin puolin
ruosteisia betoniseiniä. Hajotin itseni ja projisoin itseni
lumihiutaleisiin. Putoilin hiljalleen taivaalta Saaran hiuksiin niihin
hitaasti yksi kerrallaan sulaen, tuntien hänen hiustensa tuoksun,
hengityksessään rakkauden lämmön, peittäen hänet timanttiverholla ja
katsellen hänelle hymyileviä ohikulkijoita. Kuolin kun valonsäteissä
kimaltava huntuni pyyhittiin pois ja hän painautui toisen syleilyyn.
Olen lumisateessa, kasvoillasi tuulessa, tämä ei kuole koskaan.
11. Industriaalinen fragmentaatio
Sitten sain määräyksen asettua yhteyteen Model Afterin kanssa
aloittaakseni työskentelyn liimatehtaassa. Harjoitteluohjaajanani
toimisi armenialainen kaveri, joka toimii tuotannonohjauksessa. Olin
ennen alkavaa työpäivän puolikasta suorittamassa kardiovaskulaarista
itsemurhaa paikallisessa kebab-pizzeriassa; tulinen kebab
ranskalaisilla, joille ripotellaan tarpeellinen määrä suolaa.
Olin juuri onnistunut kuvittelemaan lounastavani erään tytön, joka
ei
koskaan vastannut kirjeisiini, kanssa enkä ylhäisimmässä
yksinäisyydessämme, kun Serj kurvasi pihaan Lada 1200:llaan.
Hyväntuulisena kuten aina hän informoisi, mitä pian olisi edessä.
"Hello, today I'm going to show you my office and then we are going
to smoke weed from my waterpipe, meet some fascinating people and do
nothing for the rest of the day", hän selosti. "Affirmative",
vastasin.
Tehdassalissa vallitsi atonaalinen kakofonia. Kävelimme
teräsportaita
ylös, jossa sijaitsi kämäinen toimiston tapainen ikkunaton loukko
ilmastointiputkien välissä. Serj joutui karjumaan, koska meteli oli
täälläkin lähes sietämätön. "BZZZZZZZZZZZZZ", huusi ilmastoinnin
poistoimuventtiili korvani juuressa. "You hear that sound?", kysyi
armenialainen. "It is my life, sucking."
Jevgeni juoksi portaita ylös. Itäeurooppalaisella aksentilla hän
artikuloi selkeästi huutaen: "Minun päässäni on radioaktiivinen
metallin
khappale!" Muukin henkilöstö oli selvästi valioainesta.
Armenialainen kertoi vastuualueensa olevan varsin helppo, tarvitsi
vain huolehtia, että hevoset menivät katkeamattomana virtana
liukuhihnan
alkuosasta ja loppupään suuttimista pursui liimaa tynnyreihin.
Pajautuksen ollessa käynnissä toimistossa tulivat vierailemaan
sakemon ja kontinen, eli Brothers of BZZ. "Tiedätkö, mikä on kaverisi
superpower?" arvuutti sakemon. "Serj ajaa mitä tahansa ajoneuvoa
trukista linja-autoon hasispähkinöiden tai minkä tahansa päihteen
vaikutuksen alaisena ilman että se vaikuttaa mihinkään." Paukuissa
kontisesta kuoriutui Dj Kukka ja sakemonista Mc Shieni.
Dj laittoi soimaan seuraavaksi kappaleen Evoluutiomies -
Yhteiskunnan
Pohjasakka. Brothers of BZZ aloitti kuulemma useimmiten päivän
katsomalla tunteja keskeytyksettä Salad Fingers -flash-animaatioita,
Tuukka Virtaperkon sarjakuvia sekä muuta henkisesti epävakaata
materiaalia, jonka jälkeen kukaan ei enää ollut turvassa, kun he
alkoivat kierrellä ympäri fasiliteetteja häröilemässä.
Alhaalla käveli jakkupukuun pukeutuneena aivan uskomattoman kaunis,
pienikokoinen vaaleatukkainen nuori nainen. "Kuka tuo on", kysyin.
"Senni Kissha, uusi myyntisihteeri", työharjoitteluohjaajani valaisi.
Tuo olento oli itse Söpöys, pieni ujous vielä korosti sitä noilla
suloisen viattomilla kasvoilla.
Pyörittelin tynnyreitä hetken pihalla trukin avulla. Tunsin
kausaalisuuden hyökyaallon saapuvan, kuin ylimääräinen tsunamin edellä
kulkeva ilmavirta kävi hyytävän tuulisella pihalla varastohyllyjen ja
tavarapinojen välissä. Kosketin galvanoitua vipua, kun YHTÄKKIÄ!
Jäätyneet sähkömehiläiset lävistävät aivokuoreni ärsyttävästi
surisevien pahvikärpästen sinkoillessa pakoon toisiinsa törmäillen ja
pursuen ulos korvista paniikin laukaisemina, useita pihvejä tirisee
simultaanisesti pyörien bilateraalisilla akseleilla ja natsipaavi
ampuu
mehiläiskonekiväärillä nekrohitlerin zombilaumoja, jotka nousevat
säiliöistä, joissa ei pitäisi olla mitään.
Selviydyttyäni pihalta ajautumatta inkvisitoriseen hydrolyysiin
keskellä nahkoja kiristävää pakkasta kävelin hirviömäiseen liimaa
tuottavaan kolossiin sisään. Samassa Senni Kissha käveli vastaan ja
hymyili takaisin niin kuin vain itse Söpöys voi.
Tunsin valtavan, läpikuultavan jäisen teräsmuurin erottavan meitä,
koska en koskaan saisi edes lähestyä, saatikka sitten koskettaa tuota
saavuttamatonta olentoa. Päätin utilisoida humanoideilta adoptoimiani
transsendentaalisia abiliteetteja.
12. Skalaarinen astraaliprojektio
Sulkeuduin huoneistooni ja valmistin psykoaktiivisen substanssin
alternoidakseni tajunnantilani inhaloimalla sen viileänä savuna
hämyisestä älyämpäristä. Hämärsin valot jättäen vain oranssinkeltaisia
ja sinisiä kajastuksia kynttilöistä muuten pimeään asuntooni.
Hitaasti suoritin levitatiivisen askendaation huoneeni kattoon
invertoimalla gravitaation, painauduin selkä ja kämmenet vasten kattoa
silmät auki väärinpäin kääntyneinä. Päätin inkarnoitua Senni Kisshan
kotiin seuratessani häntä tuulenhenkäyksessä palaamassa töistä.
Luotasin oven läpi mikroaaltokatseella; siellä oli odottamassa
kotieläin, tavallinen maatiaiskissa. Siirryin observoimaan maailmaa
kissan päästä, eläin ei havainnut itse mitään, koska olin sille
käsittämättömässä ulottuvuudessa.
"Kurr", sanoi katti. "No hei", sanoi Senni ja silitti minua. Puskin
hänen suloisia kasvojaan vasten pörröisellä otsallani, kun hän nosti
minut syliinsä tervehtiäkseen. Olisinpa tajunnut olla kissa jo kauan
aikaisemmin.
Muistan tunteneeni naispuolisen olennon kosketuksen vain muutaman
kerran elämässäni varhaislapsuuden jälkeen. Lukion juhlassa
vaihto-oppilas Stephanien äärimmäisen rauhoittava kosketus, kun
käyttäydyin sekavasti, koiramaisen työkaverin parantavat, lämpimät
tassut kun hän korjasi hieromalla tuskallisen särkevät hartiani ja
söpön
parturiharjoittelijan euforisen hyvältä tuntuvat sormenpäät, kun hän
hieroi shampoota päähäni pestäkseen jäteöljyrätiltä näyttävät
hiukseni.
Kissan tullessa myöhemmin lojumaan Sennin syliin päätin siirtyä
kissasta sen omistajan sopusuhtaisen kaunista, naisellisen siroa
vartaloa myötäilevästi verhoavaan villapaitaan. Ollessani paita
saatoin
tuntea tuon tytön ruumiinlämmön välissämme, lämpöenergian, jota
neulehuokoseni varastoivat itseensä. Aistin kietoutuessani, tai
oikeastaan Sennin ollessa kiedottu minuun, halaavani häntä koko
sielullani ja olemuksellani. Koin tuota tyttöä lämmittäessäni antavani
enemmän välittämistä ja rakkautta kuin koskaan aikaisemmin elämässäni.
13. Return to Bork
Äsh. Ilmeisesti ekstraterrestiaalinen kaaosprojektorini kulutti
enemmän energiaa kuin spiraaliaivokorteksini kykeni generoimaan, koska
putosin taas tänne typerään, harmaaseen loskauniversumiin.
Mielenosoittajat ovat jo hajaantuneet ja menneet kotiinsa, kun
kävelen kadulla, siellä täällä lojuu pahvisia plakaatteja ja muita
roskia. En haluaisi olla betoniporsas tässä asvalttierämaassa, jossa
ihmisillä ei ole toisilleen mitään sanottavaa.
Tämä tuuli puhaltaa lävitseni, jalkojani kivistää. En jaksa
enempää.
Oli talvi. Herään makaamassa rähmälläni maassa, on kevät, kun mustiin
pukeutunut mies ajaa päältäni harjakoneella mp3-soittimen kuulokkeet
korvissaan. Vuodenaika tosiaan on vaihtunut.
Puistossa on mies, joka on pukeutunut pikkutakkiin ja kravattiin.
Mies esittelee itsensä kaikille ja esittää itselleen
performanssitaidetta. "Nimeni on Kello, Carvis Kello."
Pukumies nousee lavalle paikallisessa ravintolassa, ihmiset
taputtavat väkinäisesti. Carvis esittää alastarolaista
kunnanvaltuustohuumoria: "Näin on nähtävä, sanoi Alpo Kähtävä."
Ööh...
Joku pummi horjahtelee seuraavaksi ja selittää vartin suokirahvien
oikeuksista afrikkalaisten mitokondriopistiäisviljelijöiden
puristuksessa.
14. Vaanija
Aloin hiiviskellä iltaisin hämärissä puistoissa. Maailmassa on
pakko
olla vielä jotain sijaa hellyydelle ja välittämiselle. Poliisi alkoi
saada ilmoituksia kaupunkiamme vainoavasta raiskaajasta. Joskus elämä
voi muodostua vaikeaksi, jos yhteiskunta ei hyväksy rakkautta.
Taas kerran puskasta syöksähtäessäni nainen rupesi kirkumaan
hysteerisesti. Valitettavasti itseni kannalta, sillä kerralla
kaupungissa oli poliisi. Päädyin rautoihin kamarille.
Konstaapeli Myllykoski kuulusteli asianomistajaa. "Voitteko
kuvailla,
mitä epäilty teki, sisältyikö tekoon väkivaltaa tai uhkailua?" Meiju
34v, vastasi: "E-eei, se mitään tehnyt, halasi vain. Mutta olihan se
pelottavaa tietysti. Siinä se piti kiinni ja meinasi luikahtaa
takaisin
pusikkoon, mistä hyökkäsikin, kun te tulitte."
Poliisiviranomainen kirjoitti raporttia. "Ilmeinen alkava
skitsofrenia. Kiinniotettu viettänyt pitkiä aikoja poissa asunnostaan
tai ollut poistumatta sen sisältä. Työllistyminen ja opiskelu ovat
keskeytyneet sekavien ja epämääräisten vaiheiden seurauksena tarkemmin
määrittelemättömistä syistä. Vakavia päihdeongelmia. Aiheuttanut
käytöksellään yleistä häiriötä ahdistellen naispuolisia henkilöitä."
Päätin paeta. Tungin itseni kalterittomasta, kapeasta ikkunasta
ulos,
otin auton kadun varresta ja käynnistin sen sähköjohdoista. Ampaisin
matkaan renkaat vinkuen osuen tämän tästä tielle sattuviin
objekteihin.
Jalankulkija ei osannut päättää mihin suuntaan kääntyisi, joten ajoin
hänen ylitseen. Kaveri oli joka puolella tietä. Yleensä tässä
vaiheessa
on syytä pysäyttää auto, sammuttaa se ja nousta autosta, mutta minulla
oli muuta ajateltavaa.
15. Kromaattinen pihvisaturaatio
Fraktaalinen fibrillihierarkia kollisoitui kyberneettisen inversion
skitsoideihin interferensseihin polarisoidessani neuraalista
astraalitajuntaa kvadriljoonien parsekien distanssissa eksistoivaan
ambienttiin spiraaliuniversumiin. Korteksin liposomit saturoituivat
granulaarisessa hippotalamuksen aberraatiossa elektronisten
anomalioiden
kakofonisoidessa makrokosmisia konnotaatioita.
Mystinen humanoidien falangi invokoituu! Dikotominen xenofobia
oskilloi misantrooppista madrigaalia eksessiivisen inertian
emittoituessa temporaarisina psykoosireaktioina. Ekstraterrestiaaliset
basiliskit progressoituvat amok-offensiivina, konstituentti aionien
morfeeminen struktuuri alternoituu!
Ekstravagantti retardinen desantti dekonstruoi orbitaalisia
aggressoreita psykokärpästen eksplosiivisilla tetraedreilla,
temporaarinen fatiikki kumuloituu opponenttien desynkronisaationa.
Vektoripulsaarinen spiraalihaupitsi ejektoi spiraalimaisia impulsseja
laminoiden adekvaatin terminaattorien syntaksin.
Kyborgit konfiskoivat renegaattien faktuaaliset resurssit
dekompositoiden paraboloidin koherentin sideerisen ektoplasman
resonanssin determinoituneen abilitoinnin stratosfäärissä.
Skalaarinen dilemma flegmatisoi emigroituneet kausaaliset
inkarnaatiot kompetenssin deskendoituessa skitsoaffektiivisen
kollapsin
eskaloituessa. Illusorinen tautologia iteroituu ad infinitum.
16. Neuraalinen dormitorio
Ilmeisesti minua viedään leveillä hihnoilla suljetuilla paareilla
autoon. Kyseessä ovat niin sanotut valkotakkiset miehet, todellisuus
granularisoituu niellessäni jotain objekteja, johon tapahtumaan
itselläni ei ole mahdollisuutta vaikuttaa.
Perillä tohtori Peltokangas ilmaisee saapuneeni eräänlaiseen
sanatorioon, jossa epäloogiset toimintoni normalisoitaisiin. Looginen
hermostoni on logosentrisesti pseudologisoitunut logaritmiseen
logismiin. Looginen soluutio logistisen logian kannalta olisi
lobotomia.
Terminaalinen locus lokalisoituisi loogisesti juurikin similaarisella
longitudilla.
Dormitoriossa virtuaalinen deluusio sekvensoituu. Markiisi huokaa
okulaariensa takaa lakonisesti: "Tempus Fugit."
---------------------------------------------------------------
Kiitokset inspiraatiosta: Harri Teikka, APz, Oami/DH, Kissanaama,
oravat, Kultainen Noutaja, Musta Pantteri, Kettu Klik, Herra Koira,
Tilhi, jänikset ja muut eläimet, kontinen, Frostwind, aisi, peja, Bob
The Angry Flower, Salad Fingers, Tuukka Virtaperko, ICCL jne.