Juhani Laulajainen
2005-06-22 00:45:46 UTC
SEULOTTU ARMAS
Täällä Eero Kalvas, Tampere.
Yhä useampi tavoittelee elämänkumppania uusnaittajien avulla.
Ystäväpalvelufirmoilla on tietokoneet, joilla ne seulovat tuhansien joukosta
toiveiden mukaisen ehdokkaan, jota voi alkaa kosiskella. Enää ei tarvitse
etsiä kaveria kapakasta, tai luottaa sattumaan. Tiede on poistanut myös
maantieteelliset rajoitukset ihmisten välisistä kontakteista. Se on luonut
armasseulan.
Täällä Eero Kalvas... Radion uudessa ohjelmasarjassa "Hihasta kiinni"
tulemme seuraamaan erilaisia ajan ilmiöitä ruohonjuuritasolla. suorassa
lähetyksessä. Tänään on vuorossa tavallisen keski-ikäisen suomalaisen
miehen, Arton, toiviomatka onneen. Arto ei ole vielä löytänyt Sitä Oikeaa,
vaikka on ollut naimisissakin kaksi kertaa. Vaimot eivät ole pystyneet
täyttämään hänen kaipuutaan. Jotain on aina puuttunut. Artolla on yhä haku
päällä.
Ja niinpä, päivänä muutamana.
- Minulla oli ennakkoluuloni, nääs. Mutta ilmoitin kuitenkin nimeni
ystäväpalveluun, joka mainosti itseään vakavasti otettavaksi. Katsotaan nyt.
Äänessä oli Arto, harvapuheinen, tyypillinen suomalainen mies, hortonomi
joka etsii elämäntoveria. Ystäväpalvelusta on tullut hänelle lomake.
Halutaan tietää millainen hakija on fyysisesti, psyykkisesti, eettisesti,
esteettisesti, poliittisesti, virallisesti, epävirallisesti, varallisesti
jne. Tiedustellaan, millaisen ystävän hakija tahtoo. Tumman vai vaalean,
pitkänkö vai lyhyen, viisaan, yksinkertaisen, vilkkaan, hitaan, hoikan?
Kenties hyvän ruuanlaittajan, jolta tanssitaitokaan ei ole päässyt
unohtumaan? Rasti ruutuun! Lomakkeeseen voi edelleen laittaa vapaamuotoisen
kuvauksen itsestä. Mikäli ystävän hakija päättää antautua itsekin
"saaliiksi" tuo oma luonnehdinta lähtee sopivuusindeksillä varustettuna
henkilölle, joka kenties etsii juuri häntä. No, Arto, miten kuvailit
itseäsi?
- Täällä on komea, hyvätuloinen, luova, hellä, rehellinen,
huumorintajuinen ja vaatelias 42-vuotias keskimittainen uros. Olethan hyvä,
viisas, terveellä tavalla puolihullu nainen sadan kilometrin säteellä. Otin
vähän mallia Hesarista.
Jaa? Tuota. Nytpä muuten huomaamme, ettei kysymys olekaan aivan
tavallisesta suomalaisesta miehestä. Artohan on originelli - ja kranttu. Ei
ihme, jos ei arkikuvioissa tärppää. Miltäs nyt tuntuu?
- Jännittää.
Sinulla on vaiherikas menneisyys?
- Nuorena tuli oltua melkoinen Don Juan. Laskeskelin, että sata naista.
Onhan tämä anonyymiä? Ja ääni muutetaan?
Palaamme asiaan, kun jotain tapahtuu. Täällä Eero Kalvas, Tampere.
Tietokoneen bitti-aivot seuloivat, listasivat, laskivat indeksejä. Tavut
vilistivät, kovalevy surisi, näyttö värisi, diodit välkkyivät.
Kideoskillaattorikello tikitti miljoonia kertoja sekunnissa lohkoen neljän
voltin sähköjännitettä. Transistorit aukoivat veräjiään Boolen algebraa
noudattaen. Prosessori siirteli varauksia muistilokeroissa; kiloja,
megatavuja dataa kertyi RAM-muistiin. Digitaalinen laskukone etsi armasta.
Artolle.
Täällä Eero Kalvas, Tampere. Ohjelmasarjassa "Hihasta kiinni" seuraamme
tällä erää keski-ikäisen suomalaisen miehen, Arton, toiviomatkaa onneen. On
kulunut kuukausi siitä, kun esimerkkimiehemme palautti hakulomakkeen
ystäväpalvelufirmaan. Varmaan kyseessä on ollut niin sanottu akateeminen
kuukausi, sillä varsinaiseen valittujen seulontaan ja tulostamiseen
tietokoneelta kuluu käytännössä aikaa noin kymmenen sekuntia (ja sähköä
pennin verran). Mutta nyt Arto on saanut uusnaittajalta kaksi nimeä (sekä
neljän sadan markan laskun). Olet käynyt tapaamassa ensimmäistä
ystäväehdokasta, jonka sopivuusindeksi oli huima 97,8. Arto, joko tuntuu,
että se löytyi?
- No ei. Tämä ensimmäinen ei ollut puolihullu, vaan täyshullu.
Jaha? No. Mikä nyt eteen?
- Kirjoitin sille toisellekin.
Odotukset eivät varmaan enää ole yhtä korkealla kuin alussa?
- No ei. Olihan sopivuusindeksi vain 88,4. Mutta tässä on vastaus
kuitenkin.
Mitähän siinä sanotaan, jos saa olla utelias?
- Että: "Olen diplomaattinen boheemi, rauhallinen talonomistaja, jolla
on tytär. Olen inhottavan suvereeni vähän kaikessa." Tämä ounastelee, että
minusta voisi löytyä kasvuvastusta, jota hän niin harvoin löytää pikku
tellukselta, maapallolta nääs. Hänen puutarhansa on hunningolla ja kaipaa
isäntää. Pakko myöntää, että tässä on särmää.
Vaikutat suorastaan innostuneelta.
- No joo. Heh!
Kuten sanotaan: "Saas kattoo ny!" Nämä ohjelmanpätkät ovat lyhyitä,
koska tuottajan neuvosta olen ottanut löysät pois. Koetamme lisätä myös
dramatiikkaa. Täällä Eero Kalvas, Tampere.
On yö. Täällä Eero Kalvas, Pori. Seuraatte suoraa lähetystä "Hihasta kiinni"
. Sarjan tässä jaksossa jäljitämme tavallisen keski-ikäisen suomalaisen
miehen, Arton, toiviomatkaa onneen. Se tapahtuu uusnaittajan avulla. Arton
ja sopivuusindeksillä 8,4 varustetun naisen kirjeenvaihdon jatkuessa
molemmista alkoi tuntua, että tietokoneen peijooni oli oikeassa. He
päättivät tavata. Muutama tunti sitten Porin rautatieasemalla Arto koki
pienen pettymyksen. "Ei ole ihan niin kaunis, kuin luulin", hän joutui
toteamaan. Pari syylää todellakin rumensi laiturilla tyttärineen odottavan
ystäväehdokkaan kasvoja. Valokuva oli näemmä otettu paremmalta puolelta.
Nainen on kuitenkin hoikka, se on sanottava, ja hänellä on kauniit sääret.
Miehemme astui junasta, lähestyen armasehdokasta jäykästi hymyillen;
sydän arvatenkin jyski ja kämmenet hikosivat. Jotain taiottua on hetkessä,
jolloin kaksi toisiinsa romanttisin odotuksin kiinnittynyttä sielua ensi
kerran kohtaa. Niin paljon merkitsee silloin ensimmäinen sana. Jos se on
"molskis", lumous särkyy. Sellaista on aina matkan alku: kysymyksiä täynnä,
vailla yhtään vastausta.
Pariskunta on istuskellut pihalla koko pitkän illan. Toimittaja-parka on
joutunut piileskelemään lauta-aidan takana kadulla. Mutta nyt on yö ja
piha - todellakin: hunningolle jäänyt piha - tyhjä. Puutarhapöydälle
takiaisten, nokkosten ja rakennusjätteiden keskelle näkyy unohtuneen neljä
tyhjää punaviinipulloa.
"On tärkeää hoitaa puutarhaansa", Arto kuului loppuillasta sanovan, ja
mikäli oikein arvaan, hortonomillamme oli tuttu veitikka silmäkulmassa. Sekä
mies että nainen tajusivat "puutarhan" allegorian - he ymmärsivät niin
paljon viinin jumalan Kjupidon ansiosta. Ja mikä parasta: tyttärenkin
mielestä mieskokelas oli "vaihteeksi kunnon kundi".
Hiivitäänpä lähemmäs. Kurkataan ikkunasta. Artolle on näemmä pedattu
kenttävuode olohuoneeseen. Siinä hän nyt makaa kirjahyllyn ja jonkin
valtavan roinapinon välissä. On hiljaista. Seinällä roikkuu käkikello. Se
tikittää. Kuu loistaa taivaalla. Verhottoman ikkunan edessä törröttää
saarnen roteva oksanpää. Hys! Ovi vingahtaa!
Läpikuultavassa paidassa, vaaleat hiukset kuin hopeinen kypärä hiipii
sopivuusindeksillä 88,4 varustettu nainen isäntäkokelaansa viereen.
Kuunnelkaa! Yössä nitisee ja natisee. Kenttävuode vinkuu kuin tyttären
polkuauto aiemmin illalla rikkaruohojen saartamalla piha-aukiolla! Täällä
Eero Kalvas, Pori.
Romanttisen rakkauden keskimääräinen ikä on 1,7 vuotta. Palaamme juuri
tällaisella H-hetkellä seuraamaan keski-ikäisen Arton digitaalitekniikan
avulla tapahtuvaa toiviomatkaa onneen. Täällä Eero Kalvas, Pori.
Ohjelmasarjassa "Hihasta kiinni" tutkimme suorassa lähetyksessä erilaisia
ajan ilmiöitä. Arto on puolitoista vuotta sitten syksyllä jättänyt virkansa,
ystävänsä ja kotipaikkansa Tampereella löydettyään ystäväpalvelun avulla
naisen toisesta kaupungista. Hän on muuttanut Poriin aikomuksenaan kunnostaa
naisen puutarha.
On tapahtunut paljon - ja jäänyt tapahtumatta. Nurmikot viheriöivät,
käytävät kaartuvat rikkaruohottomina, lantut, punajuuret, kaalit ojentelevat
naattejaan ja keriään suorissa riveissä tiptop. Arto on yhä työttömänä.
Onnettomuudekseen hän rakastui laman kynnyksellä. Nainen on jo kahdesti
uhannut heittää hänet turhana kadulle.
Mies kuljeksii pihalla kierrätyskeskuksen vaatteissa: housut ovat liian
lyhyet, kengät lonksuvat jalassa. Hän on laihtunut. Hän ei enää rakasta.
Piirteet, jotka alussa naisessa viehättivät, ovat nyt alkaneet ärsyttää,
kuten Arto kirjeessään kertoo. Naisen boheemisuus on paljastunut
epäsiisteydeksi, diplomatia valehteluksi, rauhallisuus kyvyttömyydeksi
tuntea, suvaitsevuus välinpitämättömyydeksi. Naisen mielestä puolestaan
Arton tietokonelomakkeessa ilmoittama vaateliaisuus on tyranniaa, luovuus
oveluutta, rehellisyys sadismia, hellyys sen mankumista, huumorintaju
vahingoniloa, keskimittaisuus pienuutta - ja hyvätuloisuuskin surkea vitsi
nykyisellään.
Katkerat juonteet ovat tulleet jäädäkseen Arton sänkisille kasvoille.
Joka viikko hän ei viitsi enää edes peseytyä. Miehellämme ei ole vuoteen
ollut omaa rahaa käytössään; työttömyyskorvauksensa hän ikään kuin itseään
rangaisten antaa naiselle talousrahoiksi lyhentämättömänä. Taloon on
muodostunut kaksi klikkiä: nainen tyttärineen vastassaan Arto, joka asuu
vintillä kuin alivuokralainen.
Tämän kaiken tiedämme Artolta saamastamme tulikivenkatkuisesta
kirjeestä. Edellisen ohjelmajakson palkkio oli tosiaankin jäänyt maksamatta.
Perheneuvola ei ole pystynyt pariskuntaa auttamaan. Vain keskiolutbaari,
jossa he kaksi kertaa viikossa kumpikin eri aikaan käyvät, tuo hetken
helpotuksen. Romanttinen jännite on lauennut. Taika on lopussa, vaan ei
yhdessäolo.
Mikä meni vikaan? Miksi Arto ja suurella sopivuusindeksillä varustettu
nainen eivät sopineetkaan toisilleen? Erehtyikö tietokone, vai erehtyivätkö
kokelaat itse kuvitellessaan olevansa ylipäätään parisuhteeseen sopivia?
Valehtelivatko he liikaa lomakkeissaan ja erehdyttivät siten uusnaittajaa?
Jos komealta, luovalta, hyvätuloiselta jne. mieheltämme nyt kysyttäisin
tätä, utelu olisi kai viisainta suorittaa hyvän matkan päästä. Siksi
pysyttelemmekin piilossa. Tai hetkinen, nyt Arto näkyy vaeltavan tännepäin -
jospa sittenkin. Pst! Arto hei! Arto! Tule vähän tänne. Terve! Kaipa muistat
vielä? Ohjelma jatkuu! "Hihasta kiinni". Kerropa, miltäs nyt tuntuu. EI NYT
PÄÄLLE KÄYDÄ! Varo mikkiä! Kyllä täältäkin pesee! EI KÄYDÄ PÄÄLLE! Muista
sopimus! Jumalauta! EI KÄYDÄ HIHAAN KIINNI! Tästä saat! Ja tästä! Juokse
pois, juu, juokse karkuun vaan!
Huh! Kannattanee yhä - lääh-puuh-lääh - tietokoneista huolimatta etsiä
ystävää jopa kapakasta. Joskus voinee luottaa sattumaankin. Tiede ei
olekaan - lääh - poistanut rajoituksiamme. Se ei olekaan luonut armasseulaa,
joka säästäisi pettymyksiltä ja etsimisen vaivannäöltä. Tärkeintä on,
kenties, hoitaa oma puutarha kuntoon, ennen kuin lähtee kastelemaan
toisen... Ensi kerralla seuraamme kalastaja Masan koettelemuksia, kun hän
yrittää narrata virveliinsä sen kuningaslohen. Sitä seuraavissa jaksoissa
käymme vilkaisemassa mitä himoveikkaaja Jallulle kuuluu. Kalastamista ja
arpapeliä, siis. Sitähän se on parin etsintäkin. Täällä Eero Kalvas, Pori.
Jatkossa Tampere.
Täällä Eero Kalvas, Tampere.
Yhä useampi tavoittelee elämänkumppania uusnaittajien avulla.
Ystäväpalvelufirmoilla on tietokoneet, joilla ne seulovat tuhansien joukosta
toiveiden mukaisen ehdokkaan, jota voi alkaa kosiskella. Enää ei tarvitse
etsiä kaveria kapakasta, tai luottaa sattumaan. Tiede on poistanut myös
maantieteelliset rajoitukset ihmisten välisistä kontakteista. Se on luonut
armasseulan.
Täällä Eero Kalvas... Radion uudessa ohjelmasarjassa "Hihasta kiinni"
tulemme seuraamaan erilaisia ajan ilmiöitä ruohonjuuritasolla. suorassa
lähetyksessä. Tänään on vuorossa tavallisen keski-ikäisen suomalaisen
miehen, Arton, toiviomatka onneen. Arto ei ole vielä löytänyt Sitä Oikeaa,
vaikka on ollut naimisissakin kaksi kertaa. Vaimot eivät ole pystyneet
täyttämään hänen kaipuutaan. Jotain on aina puuttunut. Artolla on yhä haku
päällä.
Ja niinpä, päivänä muutamana.
- Minulla oli ennakkoluuloni, nääs. Mutta ilmoitin kuitenkin nimeni
ystäväpalveluun, joka mainosti itseään vakavasti otettavaksi. Katsotaan nyt.
Äänessä oli Arto, harvapuheinen, tyypillinen suomalainen mies, hortonomi
joka etsii elämäntoveria. Ystäväpalvelusta on tullut hänelle lomake.
Halutaan tietää millainen hakija on fyysisesti, psyykkisesti, eettisesti,
esteettisesti, poliittisesti, virallisesti, epävirallisesti, varallisesti
jne. Tiedustellaan, millaisen ystävän hakija tahtoo. Tumman vai vaalean,
pitkänkö vai lyhyen, viisaan, yksinkertaisen, vilkkaan, hitaan, hoikan?
Kenties hyvän ruuanlaittajan, jolta tanssitaitokaan ei ole päässyt
unohtumaan? Rasti ruutuun! Lomakkeeseen voi edelleen laittaa vapaamuotoisen
kuvauksen itsestä. Mikäli ystävän hakija päättää antautua itsekin
"saaliiksi" tuo oma luonnehdinta lähtee sopivuusindeksillä varustettuna
henkilölle, joka kenties etsii juuri häntä. No, Arto, miten kuvailit
itseäsi?
- Täällä on komea, hyvätuloinen, luova, hellä, rehellinen,
huumorintajuinen ja vaatelias 42-vuotias keskimittainen uros. Olethan hyvä,
viisas, terveellä tavalla puolihullu nainen sadan kilometrin säteellä. Otin
vähän mallia Hesarista.
Jaa? Tuota. Nytpä muuten huomaamme, ettei kysymys olekaan aivan
tavallisesta suomalaisesta miehestä. Artohan on originelli - ja kranttu. Ei
ihme, jos ei arkikuvioissa tärppää. Miltäs nyt tuntuu?
- Jännittää.
Sinulla on vaiherikas menneisyys?
- Nuorena tuli oltua melkoinen Don Juan. Laskeskelin, että sata naista.
Onhan tämä anonyymiä? Ja ääni muutetaan?
Palaamme asiaan, kun jotain tapahtuu. Täällä Eero Kalvas, Tampere.
Tietokoneen bitti-aivot seuloivat, listasivat, laskivat indeksejä. Tavut
vilistivät, kovalevy surisi, näyttö värisi, diodit välkkyivät.
Kideoskillaattorikello tikitti miljoonia kertoja sekunnissa lohkoen neljän
voltin sähköjännitettä. Transistorit aukoivat veräjiään Boolen algebraa
noudattaen. Prosessori siirteli varauksia muistilokeroissa; kiloja,
megatavuja dataa kertyi RAM-muistiin. Digitaalinen laskukone etsi armasta.
Artolle.
Täällä Eero Kalvas, Tampere. Ohjelmasarjassa "Hihasta kiinni" seuraamme
tällä erää keski-ikäisen suomalaisen miehen, Arton, toiviomatkaa onneen. On
kulunut kuukausi siitä, kun esimerkkimiehemme palautti hakulomakkeen
ystäväpalvelufirmaan. Varmaan kyseessä on ollut niin sanottu akateeminen
kuukausi, sillä varsinaiseen valittujen seulontaan ja tulostamiseen
tietokoneelta kuluu käytännössä aikaa noin kymmenen sekuntia (ja sähköä
pennin verran). Mutta nyt Arto on saanut uusnaittajalta kaksi nimeä (sekä
neljän sadan markan laskun). Olet käynyt tapaamassa ensimmäistä
ystäväehdokasta, jonka sopivuusindeksi oli huima 97,8. Arto, joko tuntuu,
että se löytyi?
- No ei. Tämä ensimmäinen ei ollut puolihullu, vaan täyshullu.
Jaha? No. Mikä nyt eteen?
- Kirjoitin sille toisellekin.
Odotukset eivät varmaan enää ole yhtä korkealla kuin alussa?
- No ei. Olihan sopivuusindeksi vain 88,4. Mutta tässä on vastaus
kuitenkin.
Mitähän siinä sanotaan, jos saa olla utelias?
- Että: "Olen diplomaattinen boheemi, rauhallinen talonomistaja, jolla
on tytär. Olen inhottavan suvereeni vähän kaikessa." Tämä ounastelee, että
minusta voisi löytyä kasvuvastusta, jota hän niin harvoin löytää pikku
tellukselta, maapallolta nääs. Hänen puutarhansa on hunningolla ja kaipaa
isäntää. Pakko myöntää, että tässä on särmää.
Vaikutat suorastaan innostuneelta.
- No joo. Heh!
Kuten sanotaan: "Saas kattoo ny!" Nämä ohjelmanpätkät ovat lyhyitä,
koska tuottajan neuvosta olen ottanut löysät pois. Koetamme lisätä myös
dramatiikkaa. Täällä Eero Kalvas, Tampere.
On yö. Täällä Eero Kalvas, Pori. Seuraatte suoraa lähetystä "Hihasta kiinni"
. Sarjan tässä jaksossa jäljitämme tavallisen keski-ikäisen suomalaisen
miehen, Arton, toiviomatkaa onneen. Se tapahtuu uusnaittajan avulla. Arton
ja sopivuusindeksillä 8,4 varustetun naisen kirjeenvaihdon jatkuessa
molemmista alkoi tuntua, että tietokoneen peijooni oli oikeassa. He
päättivät tavata. Muutama tunti sitten Porin rautatieasemalla Arto koki
pienen pettymyksen. "Ei ole ihan niin kaunis, kuin luulin", hän joutui
toteamaan. Pari syylää todellakin rumensi laiturilla tyttärineen odottavan
ystäväehdokkaan kasvoja. Valokuva oli näemmä otettu paremmalta puolelta.
Nainen on kuitenkin hoikka, se on sanottava, ja hänellä on kauniit sääret.
Miehemme astui junasta, lähestyen armasehdokasta jäykästi hymyillen;
sydän arvatenkin jyski ja kämmenet hikosivat. Jotain taiottua on hetkessä,
jolloin kaksi toisiinsa romanttisin odotuksin kiinnittynyttä sielua ensi
kerran kohtaa. Niin paljon merkitsee silloin ensimmäinen sana. Jos se on
"molskis", lumous särkyy. Sellaista on aina matkan alku: kysymyksiä täynnä,
vailla yhtään vastausta.
Pariskunta on istuskellut pihalla koko pitkän illan. Toimittaja-parka on
joutunut piileskelemään lauta-aidan takana kadulla. Mutta nyt on yö ja
piha - todellakin: hunningolle jäänyt piha - tyhjä. Puutarhapöydälle
takiaisten, nokkosten ja rakennusjätteiden keskelle näkyy unohtuneen neljä
tyhjää punaviinipulloa.
"On tärkeää hoitaa puutarhaansa", Arto kuului loppuillasta sanovan, ja
mikäli oikein arvaan, hortonomillamme oli tuttu veitikka silmäkulmassa. Sekä
mies että nainen tajusivat "puutarhan" allegorian - he ymmärsivät niin
paljon viinin jumalan Kjupidon ansiosta. Ja mikä parasta: tyttärenkin
mielestä mieskokelas oli "vaihteeksi kunnon kundi".
Hiivitäänpä lähemmäs. Kurkataan ikkunasta. Artolle on näemmä pedattu
kenttävuode olohuoneeseen. Siinä hän nyt makaa kirjahyllyn ja jonkin
valtavan roinapinon välissä. On hiljaista. Seinällä roikkuu käkikello. Se
tikittää. Kuu loistaa taivaalla. Verhottoman ikkunan edessä törröttää
saarnen roteva oksanpää. Hys! Ovi vingahtaa!
Läpikuultavassa paidassa, vaaleat hiukset kuin hopeinen kypärä hiipii
sopivuusindeksillä 88,4 varustettu nainen isäntäkokelaansa viereen.
Kuunnelkaa! Yössä nitisee ja natisee. Kenttävuode vinkuu kuin tyttären
polkuauto aiemmin illalla rikkaruohojen saartamalla piha-aukiolla! Täällä
Eero Kalvas, Pori.
Romanttisen rakkauden keskimääräinen ikä on 1,7 vuotta. Palaamme juuri
tällaisella H-hetkellä seuraamaan keski-ikäisen Arton digitaalitekniikan
avulla tapahtuvaa toiviomatkaa onneen. Täällä Eero Kalvas, Pori.
Ohjelmasarjassa "Hihasta kiinni" tutkimme suorassa lähetyksessä erilaisia
ajan ilmiöitä. Arto on puolitoista vuotta sitten syksyllä jättänyt virkansa,
ystävänsä ja kotipaikkansa Tampereella löydettyään ystäväpalvelun avulla
naisen toisesta kaupungista. Hän on muuttanut Poriin aikomuksenaan kunnostaa
naisen puutarha.
On tapahtunut paljon - ja jäänyt tapahtumatta. Nurmikot viheriöivät,
käytävät kaartuvat rikkaruohottomina, lantut, punajuuret, kaalit ojentelevat
naattejaan ja keriään suorissa riveissä tiptop. Arto on yhä työttömänä.
Onnettomuudekseen hän rakastui laman kynnyksellä. Nainen on jo kahdesti
uhannut heittää hänet turhana kadulle.
Mies kuljeksii pihalla kierrätyskeskuksen vaatteissa: housut ovat liian
lyhyet, kengät lonksuvat jalassa. Hän on laihtunut. Hän ei enää rakasta.
Piirteet, jotka alussa naisessa viehättivät, ovat nyt alkaneet ärsyttää,
kuten Arto kirjeessään kertoo. Naisen boheemisuus on paljastunut
epäsiisteydeksi, diplomatia valehteluksi, rauhallisuus kyvyttömyydeksi
tuntea, suvaitsevuus välinpitämättömyydeksi. Naisen mielestä puolestaan
Arton tietokonelomakkeessa ilmoittama vaateliaisuus on tyranniaa, luovuus
oveluutta, rehellisyys sadismia, hellyys sen mankumista, huumorintaju
vahingoniloa, keskimittaisuus pienuutta - ja hyvätuloisuuskin surkea vitsi
nykyisellään.
Katkerat juonteet ovat tulleet jäädäkseen Arton sänkisille kasvoille.
Joka viikko hän ei viitsi enää edes peseytyä. Miehellämme ei ole vuoteen
ollut omaa rahaa käytössään; työttömyyskorvauksensa hän ikään kuin itseään
rangaisten antaa naiselle talousrahoiksi lyhentämättömänä. Taloon on
muodostunut kaksi klikkiä: nainen tyttärineen vastassaan Arto, joka asuu
vintillä kuin alivuokralainen.
Tämän kaiken tiedämme Artolta saamastamme tulikivenkatkuisesta
kirjeestä. Edellisen ohjelmajakson palkkio oli tosiaankin jäänyt maksamatta.
Perheneuvola ei ole pystynyt pariskuntaa auttamaan. Vain keskiolutbaari,
jossa he kaksi kertaa viikossa kumpikin eri aikaan käyvät, tuo hetken
helpotuksen. Romanttinen jännite on lauennut. Taika on lopussa, vaan ei
yhdessäolo.
Mikä meni vikaan? Miksi Arto ja suurella sopivuusindeksillä varustettu
nainen eivät sopineetkaan toisilleen? Erehtyikö tietokone, vai erehtyivätkö
kokelaat itse kuvitellessaan olevansa ylipäätään parisuhteeseen sopivia?
Valehtelivatko he liikaa lomakkeissaan ja erehdyttivät siten uusnaittajaa?
Jos komealta, luovalta, hyvätuloiselta jne. mieheltämme nyt kysyttäisin
tätä, utelu olisi kai viisainta suorittaa hyvän matkan päästä. Siksi
pysyttelemmekin piilossa. Tai hetkinen, nyt Arto näkyy vaeltavan tännepäin -
jospa sittenkin. Pst! Arto hei! Arto! Tule vähän tänne. Terve! Kaipa muistat
vielä? Ohjelma jatkuu! "Hihasta kiinni". Kerropa, miltäs nyt tuntuu. EI NYT
PÄÄLLE KÄYDÄ! Varo mikkiä! Kyllä täältäkin pesee! EI KÄYDÄ PÄÄLLE! Muista
sopimus! Jumalauta! EI KÄYDÄ HIHAAN KIINNI! Tästä saat! Ja tästä! Juokse
pois, juu, juokse karkuun vaan!
Huh! Kannattanee yhä - lääh-puuh-lääh - tietokoneista huolimatta etsiä
ystävää jopa kapakasta. Joskus voinee luottaa sattumaankin. Tiede ei
olekaan - lääh - poistanut rajoituksiamme. Se ei olekaan luonut armasseulaa,
joka säästäisi pettymyksiltä ja etsimisen vaivannäöltä. Tärkeintä on,
kenties, hoitaa oma puutarha kuntoon, ennen kuin lähtee kastelemaan
toisen... Ensi kerralla seuraamme kalastaja Masan koettelemuksia, kun hän
yrittää narrata virveliinsä sen kuningaslohen. Sitä seuraavissa jaksoissa
käymme vilkaisemassa mitä himoveikkaaja Jallulle kuuluu. Kalastamista ja
arpapeliä, siis. Sitähän se on parin etsintäkin. Täällä Eero Kalvas, Pori.
Jatkossa Tampere.