Simo Pahula
2005-07-29 06:53:07 UTC
RUODITTU
-----------------------------------------
(c) Simo Pahula 2005
-----------------------------------------
Viidennen luokan liikunnan oppitunti vuonna 1987 eräässä
pikkukylässä Suomussalmen lähellä. Oppilaat urheilevat lajinaan
jalkapalloa. Koulun urheilukentältä näkee myös maantielle, jota
pitkin ohiajavien mielestä tämä kolkka suomea on oikein idyllistä
ja kaunista seutua. On elokuun alun hellepäivä ja pelatessa tulee
hiki, joten pelin jälkeen mennään uimaan lähivesistöön. Jotkut
pojista ottavat kaikki vaatteet pois ja jotkut eivät. Mikkosen Toni ja
Järvisen Teemu kuuluvat heihin alastomiin ja Lumpeen Markku taas
niihin jotka käyttävät shortsejaan uimahuosuina. Markku katsoo outo
pilke silmissään heitä alastomia. Katse kyllä noteerataan, mutta
sille ei synny jatkotoimenpiteitä. Ja tilanne jää kypsymään siihen
aikaan, jolloin asioita aletaan ymmärtämään.
Vuonna 2006.
kylän nuorison sisäpiiri on huomannut jo ajat sitten, että Lumpeen
Markulla on syvä salaisuus. Hän on homo. Ja Markun perhe on
vanhollisia - joten se ei sovi, että ainoa poika on hintti. Siitä
puhuminen ääneen on tabu, jota täällä noudatattaville tavoille
kasvatettu nuorisokin vaalii. Suvun nimi tulee ensin, sukua jatkamaan
Markku syntyi aikoinaan. Se on ainoa syy, miksi hänen faijansa
sietää poikaa yhä nurkissaan. Jos poika osoittautuu takapihan
sankariksi, niin se tietää sitä että perheen hyvä maine menee.
Kyllä perheen kunnian puolesta on täälläpäin ennenkin
perheenjäsenille järjestetty "onnettomuuksia", joten Markku on
visusti pitänyt mieltymyksensä isältään piilossa. Tämä on
vanhollista maaseutua. Asenteet sekä mielipiteen toisista perheistä
ovat siirtyneet nuoreenkin sukupolveen.
Mikkosen Tonin suku on ikuisuusriidoissa Lumpeiden kanssa. Tämä viha
johtuu siitä, etteivät Lumpeet auttaneet Mikkosia talvisodan
jälkeisinä vuosina. Tilanne oli se, että Mikkosen nuori emäntä oli
raskaana ja synnytys oli koittanut. Koska Mikkosten oma sauna oli
tuhoutunut sodan melskeissä, niin he menivät pyytämään saunaan
lainaan naapureiltaan Lumpeilta. Saunaa ei kuitenkaan saatu ja nuori
emäntä joutui synnyttämään tuvan pirttiin sillä seurauksella,
että vauva kuoli. Tonille nämä vanhat riidat ovat lisäsyy olla
pitämättä Lumpeista. Järviset ovat muuttaneet paikkakunnalle
myöhemmin kuusikymmentäluvulla, joten heillä ei ole ollut
sukuvihasyytä olla pitämättä Lumpeista. He ovat kuitenkin kylällä
puhuttujen juorujen perusteella varautuneita, kun asiat liittyvät
Lumpeisiin. Kylällä taas juorutaan Lumpeiden edesottamuksista
paikallisissa kesätapahtumissa.
On niitä monia muitakin jutunaiheita, kuten kylän viime vuonna
lakkautetun koulun tuhopoltto. Mikkosen Toni tietää tekijän, muttei
paljasta tietojaan sillä täytyyhän hänellä olla likaisten
töidensä tekijä. Tonista kasvoi vahva mies, selviytyjätyyppi.
Samalla kuin tuli pituutta niin tuli tehtyä vaikka mitä. Kuten
yllytettyä Teemua sytyttämään se vanha koulurakennus palamaan.
Teemusta kasvoi perheensä keskimmäisenä lapsena toisten
hyväksyntää kaipaava alistuja. Sellainen, joka on vahvoille
pelinappula.
Tämä tapahtui viime elokuussa, lämpimän yön pimeinä tunteina.
Kaverit olivat tuon alkuillan Suomussalmella iltaa viettämässä,
kuten paikallinen tapa on. Toni oli pysytellyt tuolloin selvänä,
mutta oli tarjonnut Teemulle koko illan - tarkoitusmukaisesti. Hän
nimittäin tiesi, että jos saisi Teemun vihaiseksi elämälle - niin
sen saisi helpommin tekemään jotain. Tätä auttoi se asia, että
Teemulla oli tuolloin mennyt poikki pitkäaikaisen tyttönsä, Liisan
kanssa. Hän oli tavannut Liisan ensi kerran juuri tuolla koululla.
Koulurakennus oli vanha puutalo, jonka alla oli säilytetty polttopuuta
sekä haketta. Toni oli käynyt paikan päällä katsomassa sopivia
kohtia, josta talo syttyisi jos joku sen polttaisi. Kuuman ja kuivan
kesän jäljiltä oli puinen koulurakennus ikäänkuin sytyttämistä
odottavan nuotion päällä.
Pojat olivat tuolloin kävellen liikeellä, tulleet viimeisellä
linja-autolla kaupungista juhlimasta ja nyt kävelivät pullot
kourassaan. Tonilla oli limsaa, mutta Teemulla vahvenpaa. Syy siihen
miksi Toni ei juonut oli se, että hän oli suunnitellut kaiken
valmiiksi. Toinen syy raittiuteen oli se heidän tapansa vuorotella
känniä. Eli sieltä Suomussalmelta tultiin joskus siellä asuvalta
kaverilta lainatulla autolla takaisin - ja sen vuoksi herrasmiessopimus
piti sisällään sen, että vain toinen joi ja toinen pysytteli
selvänä - jos myöhemmin ilmeni tarvetta kuskille. Ja toisinaan, jos
se laina-auto ei ollutkaan vapaana - niin sieltä kaupungista tultiin
bussilla.
Toni oli ohjaillut tilannetta parhaaksi katsomallaan tavalla: Teemu ei
pahemmin muistaisi illan tapahtumista mitään. Ja reitti pysäkiltä
kotiin kulki koulun ohitse. Toni oli jemmannut kanisterillisen
polttoainetta rakennuksen alle edellisenä yönä. Ja nyt, heidän
tullessa koulun luo, oli aika käynnistää toinen osa suunnitelmaa.
Hän alkoi muistuttamaan kaveriaan Liisasta ja siitä, kuinka he olivat
tavanneet koululla ensi kerran. Ja mihin se sitten johti. Teemu
kännipäissään alkoi tuntemaan vihaa koulurakennusta vastaan. Toni
kehitti tilannetta heittämällä:
"No.. Poltetaan se koulu nyt?"
"Häh..?"
"Kato, Teemu. Kun tota taloa ei ole enää - niin sitä ei ole
muistuttamassa sua Liisasta.."
"Ai.. joo.. Juma.. tehdään se! v*ttuun koko paska!"
He menivät koulun taakse ja Teemu heitti palavan kaarnan Tonin
osoittamaan kohtaan talon alla. Polttoainevanaan. Kyllähän se siitä
sitten lähti palamaan ja pojille tuli kiire. He juoksivat Tonin
ehdotuksesta metsään ja sen läpi rantaan. Koulu oli isohkon järven
rannalla ja juuri koulun kohdalla oli pieni, yliuitava salmi isoon
saareen, jossa oli piilopaikkoja. Tonin johdolla he uivat tuohon
saareen piiloutumaan. Saarta pitkin pääsi takaisin mantereelle
uimalla taas pienen salmen läpi ja siitä metsikön läpi Lumpeiden
pellolle.
Pojat hankkiutuivat metsän reunassa olleeseen aittaan. Riisuivat
märät vaatteet kuivumaan ja menivät heinille nukkumaan. Toni oli
hyvillään siitä, että kännistä Teemua oli helppo kuljettaa mukana
- tämä suostuttelu oli helppoa. Koulu saisi palaa rauhassa.
Aamuyöstä ovi kävi ja Lumpeen Markku astui sisään taskulampun
kanssa, aikomuksenaan käyttää tyhjää aittaa omiin ottoihinsa. Toni
havahtui lampun valoon.
"Kuka siellä?"
Markku ei saanut vastausta, joten hän astui sisemmälle ja näki
valokeilassa tutut kasvot.
"Toni! Mitä sä täällä teet?"
"Nukuin. Teemu on täällä myös.."
Toni nousi seisomaan lampun valokeilassa. Markku otti askeleen taakse
koska Toni pelotti häntä: Tällä oli raikumaine Ja pojat
suhtautuivat toisiinsa varauksella. Kerran toni oli lyönyt Markkua
turpaankin. Mutta nyt oli pakko puhua jotain rakennuksen omistajan
edustajana - olivathan pojat luvatta tunkeutuneet aittaan.
"No.. Mitä te täällä nakuina teette?"
"Käytiin yö-uinilla. Kato kun toi on kännissä ja se putos järveen,
niin mun piti mennä sen perään pelastaan se. Eikä me viitsitty
mennä märissä kuteissa kotiin, joten me tultiin tänne. Lähdetään
heti aamusta täältä. Kai se sopii?"
"Kyllähän se käy.. En kerro tästä tuonne talolle, kun isä ei
oikein tästä pitäisi.. Hyvää yötä sitten vain.."
Toni lähti takaisin aittaan ja Markku talolle. Hän ei kertonut
siitä, että aitta oli sen yön asuttuna, mutta se tilanne oli
hänelle mieleen: Näki jälleen ne pojat alasti.
Toni huomasi sen, että kuinka Make suuntasi lamppunsa valokeilaa -
muka tahattomasti -Teemuun, jotta pystyisi katsastamaan paikat. Katsoi
Markku häntäkin ja se inhotti häntä. Tuosta Markusta olisi kiva
päästä eroon.. Aamun tullessa Toni töytäisi Teemun hereille. Nyt
olisi korkea aika herätä, ennenkuin heidät huomattaisiin. Teemu ei
muistanut mitään edellisillasta, joten Toni valaisi häntä
tapahtumista, kuten oli suunnitellut.
"Huomenta."
"Joo.. huomenta vaan.. Viitsisitkö valaista että, missä me ollaan ja
miksi mä oon alasti?"
"Tää on niitten Lumpeiden aitta, sun vaatteet on tuossa. Muistatks
mitää viime illast?"
"Tuota.. me oltiin kaupungilla ja tultiin.. linkillä takas. Aika
hataraa se loppu."
"Joo.. Nouse nyt ja pue - meidän pitää lähtee täält. Ne kutees on
vähän märkiä ku sä kävit uimas ja olisit hukkunu, ellen mä olis
hypännyt perääs."
"Jaa.. no jos tehdää ny silleen, et mä puen nyt ja sit lähetään?"
"Joo. Se on toimintasuunnitelmana - ennenkuin joku muu Lumme tulee
tänne."
"Joku muu?.."
"Aivan.. Se Markku käväs aamuyöstä ja tutki meitit lampullaan. Se
jätkä on kyl täys hintti! Sua se katsoi sillä silmällä."
"hyi saatana..."
"Mutta nyt me kyl häivytään täält!"
He lähtivät siitä metsiä myöten takaisin tielle, jossa erosivat
mennäkseen koteihinsa. Seuraavan päivän puheenaiheena kylällä oli
korjauskelvottomaksi palanut koulu.
On vuoden 2006 syyskuun alku.
Teemu on huomannut, että kun hän on lenkillä kylän "pururadalla",
eli muutaman kilometrin pituisella metsäpolulla, ja tapaa Markun -
joka on sattumalta aina samoihin aikoihin kanssa lenkillä, niin tämä
katsoo takaisin jotenkin oudosti hymyillen. Teemu ei ole käynyt
Markkuun kiinni sen taannoisen aitta-välikohtauksen vuoksi koska Toni
keksi hyvän tavan saada todistusaineistoa näistä
hinttari-epäillyistä. Sekä paremmin kurittaa tätä, mitä se
turpiinveto kylällä olisi.
Teemu suostui suunnitelmaan, vaikka sen toteuttaminen oli hänestä
vastenmielistä muttei Toni antanut toista mahdollisuutta. Hän meni
jälleen lenkille ja tapaisi Markun taas sen kuusikon luona, jossa Toni
oli valmiina kameran kanssa metsässä, kuin Teemu pysäytti Markun ja
kertoi huomanneensa tämän katseet kysyen samalla, että olisiko
Markku sattumalta 'sellainen'? Teemun piti valendella, että hän itse
oli homo ja sitten suudella Markkua. Nimittäin jos hän ei sitä
tekisi, niin Toni käräyttäisi hänet poliiseille koulun
tuhopoltosta.
Tilanne pururadalla tiivistyi kuvattuun suudelmaan. Jonka jälkeen
Teemu pyyteli anteeksi ja sanoi, ettei voisi. Eikä myöskään
kertoisi tästä kenellekään. Jottei Lumme epäilisi mitään, niin
he sopivat seuraavat "treffit" Tonin ehdottamaan paikkaan, hylätyn ja
pitkän metsätien loppuun. Markku otti ehdotuksen ilolla vastaan -
siellä ei ainakaan kukaan näkisi.
Paikka. Syrjäisen metsätien pää. Maastoltaan paikka on mäkistä,
tietä reunustaa paikoitellen syvä oja. Tonin suunnitelmana olisi se,
että Teemu hakisi autollaan Markun mukaansa jostain ja viesi tämän
sen tien päätyyn. Toni olisi valmiina odottamassa. Teemun piti kertoa
matkalla Markulle, etteivät he olisi kaksistaan - tämä olisi kolmen
kimppakivaa, jottei Make alkaisi epäilemään mitään Tonin
läsnäolosta eikä siten olisi varautunut. Perillä suunnitelma toimi
täydellisesti. Markkua oli helppo ohjailla. Tilanne kuitenkin valkenee
hänelle pian. Toni käyttäytyy uhkaavasti ja antaa Markulle puukon
käskien häntä viiltämään ranteensa auki. Teemulla on jäänyt
teeskentelystä hyvä ote Lumpeesta, jottei tämä karkaa.
"Ei. älä. Mä rukoilen sua.. ÄLÄ PAKOTA MUA TÄHÄN!"
"Ole vain hiljaa ja tee se jo, että me päästään täältä
lähtemään. Meillä on valokuvia susta ja tuosta Teemusta
pussaamassa. Jos sä et nyt tee sitä, niin ne kuvat kulkeutuvat isäs
postiin."
Markku tempaisi ja iski puukon terällä paljasta rannettaan. Terä
teki vain pintaviiltoja, joista kyllä jo valui verta ulos. Toni halusi
nähdä sen, kuinka kaveri niinkuin valuisi kuiviin hitaasti.
Tässähän oli aikaa koko yö. Teemu ei ollut ajatullut vetää
tilannetta näin pitkäksi, mutta alistui Tonin tahtoon koska tällä
tosiaan oli jotain millä kiristää, Toni oli heistä se
hallitsijatyyppi, joka nyt huusi Markulle:
"Viillä nyt vähän syvemmältä! Tai me kerrotaan susta kylillä.
Näytetään ne valokuvat! Ei meillä tässä ole aikaa tuhlattavaksi
koko hiton yötä."
"ÄLKÄÄ PAKOTTAKO MUA TÄHÄN! Mä voin vaikka häipyä täältä,
muuttaa pois. Tai jotain.. Ihan oikeesti. Mä ruhoilen teitä.
Päästäkään mut menemään? Mä en kerro mitään kenellekään.."
"Turpa kiinni, saatanan hintti. Jos sä et uskalla, niin mä voin
avittaa. Teemu, ota sen käsistä kiinni, mä teen sille tästä
suukapulan., Ja, Make, sä tiedät että jos mä en tätä tekis - niin
sen tekis sun faijas!"
Toni otti takkinsa taskusta vanhan tennispallon ja tunki sen Markun
suuhun, jottei tästä lähtisi liikaa ääntä. Sitten hän vihan
täyttämillä katseellaan mulkaisi Markkua suoraan silmiin ja vilautti
puukkoa uhrinsa edessä. Pojat retuuttivat vankinsa lähimmän puun
luokse ja sitoivat tämän siihen mäntyyn kiinni. Toni aloitti sen
jälkeen järjettömän hakkaamisen. Mikkola vastaan Lumme. Vihan tunne
tarttui Teemuunkin. Markku saisi kuolla kituen ja itkien.
Terä upposi vain hivenen ihon alle, mutta ei se antanut Tonille syytä
olla lopettamatta työntöä. sitä paitsi - se veri joka tuli ulos
Markun ranteista - kiihoitti häntä. Teemua koko murha kuvotti.
Tästä tulisi murha, vaikkei pitänyt. No, Markun ihmisarvo oli mennyt
jo vähän aikaa sitten. Enää Markun naamalla ei ollut se typerä
hymy, josta oli tullut jo tavaramerkki. Nyt ne kasvot olivat kauhusta
ja verenhukasta kalpeat.
Markku oli kiinnitettynä mäntyyn ja puu oli se, joka häntä piti
pystyssä. Teemu oli ollut kaikessa mukana tähän saakka, mutta
pikkuhiljaa Tonin käyttämät kidutusmenetelmät alkoivat kuvottaa
häntäkin. Kaverilla ei ollut kaikki kunnossa. Tilanne alkoi olemaan
Teemusta liian pelottava.
"Toni! Mä en enää halua olla tässä mukana! - Mä häivyn!"
"Senkus vaa mene. Mutta älä kerro tästä! Tai mä tapan sutkin!"
"En mä. moi.. Mä otan auton?"
"Ota vain.. mä tulen täältä joskus.. kun olen saanut tämän
loppuun."
Teemu lähti autolle, joka odotti pienen kävelymatkan päässä -
metsäajotien siinä kohdassa johon pystyi ajamaan. Takanaan nän kuuli
Tonin räkäistä naurua.
Seuraava päivä. Syvänvihreä Saab kulkee metsätietä pitkin
takaisin tapahtumapaikalle. Ajajana on Teemu. Toni ei ole ilmoittanut
mitään, vaikka niin oli sovittu. Pahat aavistukset valtaavat kuskin
pään. Mikä odottaa perillä? Pian se selviää: kaksi ruumista ja
yksi oksennus. Tuuli vain humisee puissa, taivas on pilvessä ja maassa
on kaksi alastonta kuollutta. Toni on näyttänyt sekoavan aivan
lopussa, ottanut vaatteensa pois ja viilellyt myös itseänsä loppuun
saakka.
Teemu säikähtää näkyä ja juoksee takaisin autolle, Tästä
pitää peruuttaa kääntöpaikalle, joka on sadan metrin päässä.
Matka pitäisi tehdä hiljaa, jottei menisi ojaan. Teemu kuitenkin
peruuttaa täysillä suoraan syvään ojaan, Saab lentää kerran katon
kautta ympäri ja jää romuttuneena paikoilleen.
Kuolleita täällä on nyt kolme.
Maantiellä, palaneen koulurakennuksen ohi, kulkee postiauto. Sen
kyydissä on kirje Herra Lumpeelle. Tämä on se päivä, kun isälle
selviää totuus pojastaan. -Sekä koulupalosta. Toni on kirjoittanut
kaiken selvästi. Ja paljastanut senkin, että kuka poltti koulun.
----------------------------------------------------------
http://personal.inet.fi/koti/simo.pahula
-----------------------------------------
(c) Simo Pahula 2005
-----------------------------------------
Viidennen luokan liikunnan oppitunti vuonna 1987 eräässä
pikkukylässä Suomussalmen lähellä. Oppilaat urheilevat lajinaan
jalkapalloa. Koulun urheilukentältä näkee myös maantielle, jota
pitkin ohiajavien mielestä tämä kolkka suomea on oikein idyllistä
ja kaunista seutua. On elokuun alun hellepäivä ja pelatessa tulee
hiki, joten pelin jälkeen mennään uimaan lähivesistöön. Jotkut
pojista ottavat kaikki vaatteet pois ja jotkut eivät. Mikkosen Toni ja
Järvisen Teemu kuuluvat heihin alastomiin ja Lumpeen Markku taas
niihin jotka käyttävät shortsejaan uimahuosuina. Markku katsoo outo
pilke silmissään heitä alastomia. Katse kyllä noteerataan, mutta
sille ei synny jatkotoimenpiteitä. Ja tilanne jää kypsymään siihen
aikaan, jolloin asioita aletaan ymmärtämään.
Vuonna 2006.
kylän nuorison sisäpiiri on huomannut jo ajat sitten, että Lumpeen
Markulla on syvä salaisuus. Hän on homo. Ja Markun perhe on
vanhollisia - joten se ei sovi, että ainoa poika on hintti. Siitä
puhuminen ääneen on tabu, jota täällä noudatattaville tavoille
kasvatettu nuorisokin vaalii. Suvun nimi tulee ensin, sukua jatkamaan
Markku syntyi aikoinaan. Se on ainoa syy, miksi hänen faijansa
sietää poikaa yhä nurkissaan. Jos poika osoittautuu takapihan
sankariksi, niin se tietää sitä että perheen hyvä maine menee.
Kyllä perheen kunnian puolesta on täälläpäin ennenkin
perheenjäsenille järjestetty "onnettomuuksia", joten Markku on
visusti pitänyt mieltymyksensä isältään piilossa. Tämä on
vanhollista maaseutua. Asenteet sekä mielipiteen toisista perheistä
ovat siirtyneet nuoreenkin sukupolveen.
Mikkosen Tonin suku on ikuisuusriidoissa Lumpeiden kanssa. Tämä viha
johtuu siitä, etteivät Lumpeet auttaneet Mikkosia talvisodan
jälkeisinä vuosina. Tilanne oli se, että Mikkosen nuori emäntä oli
raskaana ja synnytys oli koittanut. Koska Mikkosten oma sauna oli
tuhoutunut sodan melskeissä, niin he menivät pyytämään saunaan
lainaan naapureiltaan Lumpeilta. Saunaa ei kuitenkaan saatu ja nuori
emäntä joutui synnyttämään tuvan pirttiin sillä seurauksella,
että vauva kuoli. Tonille nämä vanhat riidat ovat lisäsyy olla
pitämättä Lumpeista. Järviset ovat muuttaneet paikkakunnalle
myöhemmin kuusikymmentäluvulla, joten heillä ei ole ollut
sukuvihasyytä olla pitämättä Lumpeista. He ovat kuitenkin kylällä
puhuttujen juorujen perusteella varautuneita, kun asiat liittyvät
Lumpeisiin. Kylällä taas juorutaan Lumpeiden edesottamuksista
paikallisissa kesätapahtumissa.
On niitä monia muitakin jutunaiheita, kuten kylän viime vuonna
lakkautetun koulun tuhopoltto. Mikkosen Toni tietää tekijän, muttei
paljasta tietojaan sillä täytyyhän hänellä olla likaisten
töidensä tekijä. Tonista kasvoi vahva mies, selviytyjätyyppi.
Samalla kuin tuli pituutta niin tuli tehtyä vaikka mitä. Kuten
yllytettyä Teemua sytyttämään se vanha koulurakennus palamaan.
Teemusta kasvoi perheensä keskimmäisenä lapsena toisten
hyväksyntää kaipaava alistuja. Sellainen, joka on vahvoille
pelinappula.
Tämä tapahtui viime elokuussa, lämpimän yön pimeinä tunteina.
Kaverit olivat tuon alkuillan Suomussalmella iltaa viettämässä,
kuten paikallinen tapa on. Toni oli pysytellyt tuolloin selvänä,
mutta oli tarjonnut Teemulle koko illan - tarkoitusmukaisesti. Hän
nimittäin tiesi, että jos saisi Teemun vihaiseksi elämälle - niin
sen saisi helpommin tekemään jotain. Tätä auttoi se asia, että
Teemulla oli tuolloin mennyt poikki pitkäaikaisen tyttönsä, Liisan
kanssa. Hän oli tavannut Liisan ensi kerran juuri tuolla koululla.
Koulurakennus oli vanha puutalo, jonka alla oli säilytetty polttopuuta
sekä haketta. Toni oli käynyt paikan päällä katsomassa sopivia
kohtia, josta talo syttyisi jos joku sen polttaisi. Kuuman ja kuivan
kesän jäljiltä oli puinen koulurakennus ikäänkuin sytyttämistä
odottavan nuotion päällä.
Pojat olivat tuolloin kävellen liikeellä, tulleet viimeisellä
linja-autolla kaupungista juhlimasta ja nyt kävelivät pullot
kourassaan. Tonilla oli limsaa, mutta Teemulla vahvenpaa. Syy siihen
miksi Toni ei juonut oli se, että hän oli suunnitellut kaiken
valmiiksi. Toinen syy raittiuteen oli se heidän tapansa vuorotella
känniä. Eli sieltä Suomussalmelta tultiin joskus siellä asuvalta
kaverilta lainatulla autolla takaisin - ja sen vuoksi herrasmiessopimus
piti sisällään sen, että vain toinen joi ja toinen pysytteli
selvänä - jos myöhemmin ilmeni tarvetta kuskille. Ja toisinaan, jos
se laina-auto ei ollutkaan vapaana - niin sieltä kaupungista tultiin
bussilla.
Toni oli ohjaillut tilannetta parhaaksi katsomallaan tavalla: Teemu ei
pahemmin muistaisi illan tapahtumista mitään. Ja reitti pysäkiltä
kotiin kulki koulun ohitse. Toni oli jemmannut kanisterillisen
polttoainetta rakennuksen alle edellisenä yönä. Ja nyt, heidän
tullessa koulun luo, oli aika käynnistää toinen osa suunnitelmaa.
Hän alkoi muistuttamaan kaveriaan Liisasta ja siitä, kuinka he olivat
tavanneet koululla ensi kerran. Ja mihin se sitten johti. Teemu
kännipäissään alkoi tuntemaan vihaa koulurakennusta vastaan. Toni
kehitti tilannetta heittämällä:
"No.. Poltetaan se koulu nyt?"
"Häh..?"
"Kato, Teemu. Kun tota taloa ei ole enää - niin sitä ei ole
muistuttamassa sua Liisasta.."
"Ai.. joo.. Juma.. tehdään se! v*ttuun koko paska!"
He menivät koulun taakse ja Teemu heitti palavan kaarnan Tonin
osoittamaan kohtaan talon alla. Polttoainevanaan. Kyllähän se siitä
sitten lähti palamaan ja pojille tuli kiire. He juoksivat Tonin
ehdotuksesta metsään ja sen läpi rantaan. Koulu oli isohkon järven
rannalla ja juuri koulun kohdalla oli pieni, yliuitava salmi isoon
saareen, jossa oli piilopaikkoja. Tonin johdolla he uivat tuohon
saareen piiloutumaan. Saarta pitkin pääsi takaisin mantereelle
uimalla taas pienen salmen läpi ja siitä metsikön läpi Lumpeiden
pellolle.
Pojat hankkiutuivat metsän reunassa olleeseen aittaan. Riisuivat
märät vaatteet kuivumaan ja menivät heinille nukkumaan. Toni oli
hyvillään siitä, että kännistä Teemua oli helppo kuljettaa mukana
- tämä suostuttelu oli helppoa. Koulu saisi palaa rauhassa.
Aamuyöstä ovi kävi ja Lumpeen Markku astui sisään taskulampun
kanssa, aikomuksenaan käyttää tyhjää aittaa omiin ottoihinsa. Toni
havahtui lampun valoon.
"Kuka siellä?"
Markku ei saanut vastausta, joten hän astui sisemmälle ja näki
valokeilassa tutut kasvot.
"Toni! Mitä sä täällä teet?"
"Nukuin. Teemu on täällä myös.."
Toni nousi seisomaan lampun valokeilassa. Markku otti askeleen taakse
koska Toni pelotti häntä: Tällä oli raikumaine Ja pojat
suhtautuivat toisiinsa varauksella. Kerran toni oli lyönyt Markkua
turpaankin. Mutta nyt oli pakko puhua jotain rakennuksen omistajan
edustajana - olivathan pojat luvatta tunkeutuneet aittaan.
"No.. Mitä te täällä nakuina teette?"
"Käytiin yö-uinilla. Kato kun toi on kännissä ja se putos järveen,
niin mun piti mennä sen perään pelastaan se. Eikä me viitsitty
mennä märissä kuteissa kotiin, joten me tultiin tänne. Lähdetään
heti aamusta täältä. Kai se sopii?"
"Kyllähän se käy.. En kerro tästä tuonne talolle, kun isä ei
oikein tästä pitäisi.. Hyvää yötä sitten vain.."
Toni lähti takaisin aittaan ja Markku talolle. Hän ei kertonut
siitä, että aitta oli sen yön asuttuna, mutta se tilanne oli
hänelle mieleen: Näki jälleen ne pojat alasti.
Toni huomasi sen, että kuinka Make suuntasi lamppunsa valokeilaa -
muka tahattomasti -Teemuun, jotta pystyisi katsastamaan paikat. Katsoi
Markku häntäkin ja se inhotti häntä. Tuosta Markusta olisi kiva
päästä eroon.. Aamun tullessa Toni töytäisi Teemun hereille. Nyt
olisi korkea aika herätä, ennenkuin heidät huomattaisiin. Teemu ei
muistanut mitään edellisillasta, joten Toni valaisi häntä
tapahtumista, kuten oli suunnitellut.
"Huomenta."
"Joo.. huomenta vaan.. Viitsisitkö valaista että, missä me ollaan ja
miksi mä oon alasti?"
"Tää on niitten Lumpeiden aitta, sun vaatteet on tuossa. Muistatks
mitää viime illast?"
"Tuota.. me oltiin kaupungilla ja tultiin.. linkillä takas. Aika
hataraa se loppu."
"Joo.. Nouse nyt ja pue - meidän pitää lähtee täält. Ne kutees on
vähän märkiä ku sä kävit uimas ja olisit hukkunu, ellen mä olis
hypännyt perääs."
"Jaa.. no jos tehdää ny silleen, et mä puen nyt ja sit lähetään?"
"Joo. Se on toimintasuunnitelmana - ennenkuin joku muu Lumme tulee
tänne."
"Joku muu?.."
"Aivan.. Se Markku käväs aamuyöstä ja tutki meitit lampullaan. Se
jätkä on kyl täys hintti! Sua se katsoi sillä silmällä."
"hyi saatana..."
"Mutta nyt me kyl häivytään täält!"
He lähtivät siitä metsiä myöten takaisin tielle, jossa erosivat
mennäkseen koteihinsa. Seuraavan päivän puheenaiheena kylällä oli
korjauskelvottomaksi palanut koulu.
On vuoden 2006 syyskuun alku.
Teemu on huomannut, että kun hän on lenkillä kylän "pururadalla",
eli muutaman kilometrin pituisella metsäpolulla, ja tapaa Markun -
joka on sattumalta aina samoihin aikoihin kanssa lenkillä, niin tämä
katsoo takaisin jotenkin oudosti hymyillen. Teemu ei ole käynyt
Markkuun kiinni sen taannoisen aitta-välikohtauksen vuoksi koska Toni
keksi hyvän tavan saada todistusaineistoa näistä
hinttari-epäillyistä. Sekä paremmin kurittaa tätä, mitä se
turpiinveto kylällä olisi.
Teemu suostui suunnitelmaan, vaikka sen toteuttaminen oli hänestä
vastenmielistä muttei Toni antanut toista mahdollisuutta. Hän meni
jälleen lenkille ja tapaisi Markun taas sen kuusikon luona, jossa Toni
oli valmiina kameran kanssa metsässä, kuin Teemu pysäytti Markun ja
kertoi huomanneensa tämän katseet kysyen samalla, että olisiko
Markku sattumalta 'sellainen'? Teemun piti valendella, että hän itse
oli homo ja sitten suudella Markkua. Nimittäin jos hän ei sitä
tekisi, niin Toni käräyttäisi hänet poliiseille koulun
tuhopoltosta.
Tilanne pururadalla tiivistyi kuvattuun suudelmaan. Jonka jälkeen
Teemu pyyteli anteeksi ja sanoi, ettei voisi. Eikä myöskään
kertoisi tästä kenellekään. Jottei Lumme epäilisi mitään, niin
he sopivat seuraavat "treffit" Tonin ehdottamaan paikkaan, hylätyn ja
pitkän metsätien loppuun. Markku otti ehdotuksen ilolla vastaan -
siellä ei ainakaan kukaan näkisi.
Paikka. Syrjäisen metsätien pää. Maastoltaan paikka on mäkistä,
tietä reunustaa paikoitellen syvä oja. Tonin suunnitelmana olisi se,
että Teemu hakisi autollaan Markun mukaansa jostain ja viesi tämän
sen tien päätyyn. Toni olisi valmiina odottamassa. Teemun piti kertoa
matkalla Markulle, etteivät he olisi kaksistaan - tämä olisi kolmen
kimppakivaa, jottei Make alkaisi epäilemään mitään Tonin
läsnäolosta eikä siten olisi varautunut. Perillä suunnitelma toimi
täydellisesti. Markkua oli helppo ohjailla. Tilanne kuitenkin valkenee
hänelle pian. Toni käyttäytyy uhkaavasti ja antaa Markulle puukon
käskien häntä viiltämään ranteensa auki. Teemulla on jäänyt
teeskentelystä hyvä ote Lumpeesta, jottei tämä karkaa.
"Ei. älä. Mä rukoilen sua.. ÄLÄ PAKOTA MUA TÄHÄN!"
"Ole vain hiljaa ja tee se jo, että me päästään täältä
lähtemään. Meillä on valokuvia susta ja tuosta Teemusta
pussaamassa. Jos sä et nyt tee sitä, niin ne kuvat kulkeutuvat isäs
postiin."
Markku tempaisi ja iski puukon terällä paljasta rannettaan. Terä
teki vain pintaviiltoja, joista kyllä jo valui verta ulos. Toni halusi
nähdä sen, kuinka kaveri niinkuin valuisi kuiviin hitaasti.
Tässähän oli aikaa koko yö. Teemu ei ollut ajatullut vetää
tilannetta näin pitkäksi, mutta alistui Tonin tahtoon koska tällä
tosiaan oli jotain millä kiristää, Toni oli heistä se
hallitsijatyyppi, joka nyt huusi Markulle:
"Viillä nyt vähän syvemmältä! Tai me kerrotaan susta kylillä.
Näytetään ne valokuvat! Ei meillä tässä ole aikaa tuhlattavaksi
koko hiton yötä."
"ÄLKÄÄ PAKOTTAKO MUA TÄHÄN! Mä voin vaikka häipyä täältä,
muuttaa pois. Tai jotain.. Ihan oikeesti. Mä ruhoilen teitä.
Päästäkään mut menemään? Mä en kerro mitään kenellekään.."
"Turpa kiinni, saatanan hintti. Jos sä et uskalla, niin mä voin
avittaa. Teemu, ota sen käsistä kiinni, mä teen sille tästä
suukapulan., Ja, Make, sä tiedät että jos mä en tätä tekis - niin
sen tekis sun faijas!"
Toni otti takkinsa taskusta vanhan tennispallon ja tunki sen Markun
suuhun, jottei tästä lähtisi liikaa ääntä. Sitten hän vihan
täyttämillä katseellaan mulkaisi Markkua suoraan silmiin ja vilautti
puukkoa uhrinsa edessä. Pojat retuuttivat vankinsa lähimmän puun
luokse ja sitoivat tämän siihen mäntyyn kiinni. Toni aloitti sen
jälkeen järjettömän hakkaamisen. Mikkola vastaan Lumme. Vihan tunne
tarttui Teemuunkin. Markku saisi kuolla kituen ja itkien.
Terä upposi vain hivenen ihon alle, mutta ei se antanut Tonille syytä
olla lopettamatta työntöä. sitä paitsi - se veri joka tuli ulos
Markun ranteista - kiihoitti häntä. Teemua koko murha kuvotti.
Tästä tulisi murha, vaikkei pitänyt. No, Markun ihmisarvo oli mennyt
jo vähän aikaa sitten. Enää Markun naamalla ei ollut se typerä
hymy, josta oli tullut jo tavaramerkki. Nyt ne kasvot olivat kauhusta
ja verenhukasta kalpeat.
Markku oli kiinnitettynä mäntyyn ja puu oli se, joka häntä piti
pystyssä. Teemu oli ollut kaikessa mukana tähän saakka, mutta
pikkuhiljaa Tonin käyttämät kidutusmenetelmät alkoivat kuvottaa
häntäkin. Kaverilla ei ollut kaikki kunnossa. Tilanne alkoi olemaan
Teemusta liian pelottava.
"Toni! Mä en enää halua olla tässä mukana! - Mä häivyn!"
"Senkus vaa mene. Mutta älä kerro tästä! Tai mä tapan sutkin!"
"En mä. moi.. Mä otan auton?"
"Ota vain.. mä tulen täältä joskus.. kun olen saanut tämän
loppuun."
Teemu lähti autolle, joka odotti pienen kävelymatkan päässä -
metsäajotien siinä kohdassa johon pystyi ajamaan. Takanaan nän kuuli
Tonin räkäistä naurua.
Seuraava päivä. Syvänvihreä Saab kulkee metsätietä pitkin
takaisin tapahtumapaikalle. Ajajana on Teemu. Toni ei ole ilmoittanut
mitään, vaikka niin oli sovittu. Pahat aavistukset valtaavat kuskin
pään. Mikä odottaa perillä? Pian se selviää: kaksi ruumista ja
yksi oksennus. Tuuli vain humisee puissa, taivas on pilvessä ja maassa
on kaksi alastonta kuollutta. Toni on näyttänyt sekoavan aivan
lopussa, ottanut vaatteensa pois ja viilellyt myös itseänsä loppuun
saakka.
Teemu säikähtää näkyä ja juoksee takaisin autolle, Tästä
pitää peruuttaa kääntöpaikalle, joka on sadan metrin päässä.
Matka pitäisi tehdä hiljaa, jottei menisi ojaan. Teemu kuitenkin
peruuttaa täysillä suoraan syvään ojaan, Saab lentää kerran katon
kautta ympäri ja jää romuttuneena paikoilleen.
Kuolleita täällä on nyt kolme.
Maantiellä, palaneen koulurakennuksen ohi, kulkee postiauto. Sen
kyydissä on kirje Herra Lumpeelle. Tämä on se päivä, kun isälle
selviää totuus pojastaan. -Sekä koulupalosta. Toni on kirjoittanut
kaiken selvästi. Ja paljastanut senkin, että kuka poltti koulun.
----------------------------------------------------------
http://personal.inet.fi/koti/simo.pahula